En ole koiranäyttelyihminen eikä meidän griffoneita ole opetettu poseeraamaan tuomarille. Näyttelyt ovat meille lähinnä tapahtumia, joissa pääsee näkemään muita griffoneita ja griffonihmisiä. Näyttelyintoa latistaa ehkä osaltaan myös se, että koiran näyttelyturkin viimeistely ei oikein ota onnistuakseen kunnolla. Turkin laadun ylläpito kyllä onnistuu nyppimällä turkki puolen vuoden välein lyhyeksi, mutta viimeinen silaus jää yleensä puuttumaan. Meidän koirat näyttävät tuomaripöydällä aina vähän pörröilistä, siloittelemattomilta. Ja ovathan ne ilmoittautumismaksut aivan turhan kalliita normaalin työläisen kukkarolle. Pari koiraa näyttelyyn ja vaikkapa tunnin autoajelu näyttelypaikalle ja takaisin, niin siinä on jo sata euroa mennyt kuin huomaamatta. Automatkat ovat toki yleensä merkittävästi pitempiä kuin edellä mainittu esimerkki.
Mutta kun tulee puhelinsoitto sieltä ja toinen täältä ja keskutellaan koiramaisia asioita, niin jostain innostus näyttelykehiinkin syttyy kuin salaa. Kennelliiton sivuilta on nyt tutkittuna kaikki tulevat näyttelyt hyvin tarkkaan. Mitään lopullisia päätöksiä en ole vielä tehnyt, mutta ehkä jo alkuvuodesta voisin lähteä muutaman koiran kanssa kehiin pyörimään. Nyt vain pitäisi pikapuolin ottaa turkit alas, jotta ne ennättävät kasvaa sopiviksi esim. Turkua ja Jyväskylän ryhmistä ajatellen.
 |
| Käpy on aina innokas lähtemään näyttelyyn |
No comments:
Post a Comment