Muistelot vuodenvaihteesta

Blogilaiskuus näköjään yllätti joululomien aikana, eikä ole tullut kirjoitettua kuulumisia,. Muistelen tässä hieman tapahtumia taaksepäin:

Joulun välipäivät

Joulu tuli vietettyä hiljaiseloa elellen, ihan mökillä oleillen ja jouluruokia mutustellen. Välipäivien ohjelmaksi sovimme vain yhden  kyläreissupäivän ja se suuntautui mummolaan. Siis itse asiassa minun anoppini luokse, mutta mummoksi häntä kaikki kutsuvat. Mummo asuu kerrostalossa, joten sinne ei niin vain kuuden koiran kanssa mennäkään. Kyllä mummo koirat ottaisi vastaan ja tilatkin antaisivat joten kuten myöten, mutta kerrostalon ontot, kaikuvat äänet aiheuttaisivat takuuvarmasti haukkureaktioita meidän laumassa. Siispä päätimme että Käpy, Pertta, Kaija ja Nina jäisivät hoitoon siskolleni ja matkaan lähtisivät vain Anki ja Inka. Ne ovat tottuneita kerrostaloreissaajia. Reissu sujui oikein hyvin ja meidän pienet vanhat leidit nauttivat silmin nähden lokoisasta olostaan. Ei teinigriffoneita mailla halmeilla.

Mummoa tapaamassa joulun välipäivinä. Rapsuteltavana Inka.

 Uusi vuosi

Jo vanhan vuoden aikana alkoi kamala pauke ja räiskintä asuntoalueellamme. Koirat kävivat pissalla takapihalla viimeisen kerran jo klo 16:00 maissa. Laumassamme on vain yksi ääniarka koira, Anki, joka on hyvin varuillaan koko uuden vuoden aattoillan ja -yön. Muut koirat eivät räiskinnästä erityisemmin piittaa, vaikka hekin kyllä saattavat haukahtaa kovimmille jysähdyksille. Muut uskaltautuivat pissalle aidatulle takapihalle vielä myöhemmin illalla, mutta Anki istui koko ajan sisätiloissa jalkani vieressä ja kuunteli ulkoa kuuluvia ääniä. Muistin jo ennen ilotulituksen alkua, että minulla on D.A.P-suihketta lääkekaapissa, joten suihkuttelin sillä villasukkani ja toivoin feromonin hajun hieman rauhoittavan Ankia. Ankin pelko ei ollut enää läheskään sitä luokkaa, mitä se on ollut aikaisempina vuosina. Auttoikohan D.A.P vai tarttuiko muiden koirien rentous myös Ankiin? Oli kummin päin tahansa, olin kovin tyytyväinen siitä, että Anki ei läähätelllyt peloissaan, eikä pyrkinyt piiloon sängyn alle. Iltaruokakin maistui ihan hyvin. Puolenyön rytinätkään eivät säikäyttäneet Ankia sen enempää. Loppuyöksi tyttö pääsi makuuhuoneeseen nukkumaan, ja se käpertyikin tyytyväisenä jalkoihini ja alkoi pian tuhista omaa untansa.

Juuri tältä Anki näytti ilotulitusta kuunnellessaan . Taivas putoaa niskaan.

Kommervenkkejä

Olin jo pitkään suunnitellut, että käymme griffonyhdistyksen Open Showssa Turussa. Anki ja Käpy on trimmattu jo aikaisemmin tulevaa koitosta varten. Viimeinen ilmoittautumispäivä oli 4. tammikuuta ja kuinkas ollakaan, samana päivänä postilaatikkoon oli kannettu kirje eläinlääkäriltämme - Ankin rokotukset umpeutuvat 4.1.2013. Ajattelin, että ei voi olla totta, miksi en ole tarkistanut niitä aikaisemmin?? Rokotusvihko esiin ja siellähän se sama tieto oli. Meinasi päästä kirosana jos toinenkin. Kello oli jo niin paljon, että oli turha kuvitella pääsevänsä enää minnekään rokotettavaksi ja pikainen laskutoimitus osoitti, että 14 pv varoaika rokotuksen jälkeen ei tule täyttymään ennen Open Show- näyttelyä, vaikka saisin rokotusajan maanantaiksi. Tässä vaiheessa toki kiittelin itseäni siitä, että en ollut ilmoittanut Ankia Turun varsinaiseen koiranäyttelyyn. Siinä sitten pohdin, että viitsinkö lähteä vain yhden koiran kanssa ajelemaan Turkuun asti Open Showhun. Muut koirat muistuttavat lähinnä pulloharjoja pitkine turkkeineen. Lopulta päätin, että Kävyn matkaseuraksi lähtee Inka. Inka tulkoon pitkällä turkilla esittäytymään lemmikkisarjaan. Hieman sillä on ylipainoakin, mutta en ota asiasta paineita. Me tehdään Inkan kanssa ihan vain oma paras suoritus, niinkuin Suomen hiihtojoukkue konsanaan. Jos se ei riitä, niin luvataan olla selittelemättä syitä. :D

Inka oli näin pitkässä turkissa jo syksyllä. Nyt pituutta on tullut vielä lisää.