Kulttuuria koirille

Tänään palauteltiin patikoinnin rasittamia lihaksia pelkällä kulttuurikierroksella Keimiöniemen kalamajoille. Tosi kauniita majoja olivatkin. Kalamajat ovat ihan aktiivisessa käytössä, mutta onneksemme rannalla ei ollut tällä kertaa meidän lisäksemme ketään muita, joten koiratkin saivat olla vapaana ja tutkia rannan hajuja.

Illalla käväisimme vielä Pallastunturilla lyhyellä, noin parin kilometrin kävelylenkillä tosi helpossa maastossa. Polku oli soraa ja pitkospuuta. Jouduimme pitämään koiria osan aikaa hihnoissa, sillä Pallas on suosittu turistikohde ja emme olleet ainoita tuntureiden ihailijoita.

Kalapirtit jatkuivat pitkin niemen kärkeä

Kalapirttejä oli monen ikäisiä. Vanhimmat 1800-luvulta.

Inka ja Kaija tutkimassa kiviaskelmaa.

Inka viihtyy lähellä ruokareppua.

Käpy muljahti tunturijärveen.

Taisi olla vilpoisaa vettä.

Mutta reipas liikunta kuivattaa.

Anki kävi kokeilemassa rantavettä useamman kerran, mutta ei uskaltautunut tällä kertaa uimasille.

Suurelta kiveltä oli hyvä tähystää.

Käpy yrittää naamioitua koivun rungoksi.

Pertta on aina niin sievästi.

Illalla koirat pakattiin autoon ja hurautettiin Pallastunturille.

Mukava iltalenkki helpossa maastossa.