Tärkein asia, minkä tänään oikein kunnolla sisäistin, liittyy pikkupentujen kouluttamiseen. Jos koira pentuaikana oppii jonkun tavan toimia, niin se osaa sen myös aikuisena. Jos emme halua koiran tekevän jotain aikuisena, niin meidän ei tule sallia sitä myöskään pentuaikana. Jos koira saa pentuna hyppiä vieraita vasten, niin se tekee sitä myös vanhempana, jos se haukkuu ikkunasta ohi kulkevia koiria, tapa jatkuu myös aikuisena. Jos estämme jo pennulta tietyt asiat, niin se ei opi tekemään niitä lainkaan. Säästymme itse monelta vaivalta. Tämän siis jo tiesin, mutta se suuri valaistuminen, minkä koin luennolla oli, että koiranpentua voi estää tekemästä asioita rajoittamalla sen elinympäristö sellaiseksi, että sen ei ole mahdollista tehdä tiettyjä asioita lainkaan. Jos pennulta piilotetaan jo alkuvaiheessa kaikki kengät ja sillä on vain luvallista purtavaa, niin se ei opi kenkien tuhoajaksi. Aikuista koiraa kengät eivät enää kiinnosta, ja ne saavat olla rauhassa ilman vahtimistakin. Jos pentu ei näe ohikulkevia ihmisiä ikkunasta, ei se voi oppia niitä haukkumaan. Kuinka yksinkertaista. Ja mikä parasta, ihmisen ei tarvitse koko ajan kouluttaa luopumiskäytöstä tai hiljaa istumista. Tai myöhemmässä vaiheessa yrittää koulutuksen avulla muuttaa käytöstä toisenlaiseksi. Se on työlästä!!!
On hienoa, että nykytutkimus antaa eläinkoulutukselle uutta tietoa koulutusmenetelmistä ja niiden tehokkuudesta. Maailma menee eteenpäin ja kehittyy, tietotaito lisääntyy myös eläinkoulutusasioissa, pysykäämme junassa ja hyödyntäkäämme tutkimustyön tuloksia.
Tommy Wirenin luento veti auditorion täyteen kuulijoita. |
No comments:
Post a Comment