Kokkola KV 2012

Herätyskello oli laitettu herättämään klo 6 lauantaiaamuna, mutta enhän minä malttanut niin myöhään nukkua. Uni loppui jo puoli kuuden aikaan ja aloittelin kahvinkeiton ja laitoin koirille aamupalan. Hyvä vain, että heräsin hieman aikaisemmin sillä tavaroiden keräämiseen menikin aika lailla aikaa. Otin mukaan teltan, kolme ohjaajantuolia, koirien häkit matkustamista varten, vesipullot, juomakupit, eväät, aurinkorasvan, kameran, koirien paperit ja kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Pikkutavarat sopivat kuitenkin yhteen reppuun ja se oli tavoitteenakin.

Seitsemältä oli treffit Pepe-griffonin kotipihassa, jossa odottivat jo siskoni ja veljeni vaimo. Reissu tehdään siis akka-porukalla. Purin tavarani meidän vanhasta pakettiautosta ja siirsin ne ilmastoituun farmariautoon. Hyvin suunnitellen kaikki sopi sisään, tavarat, koirat ja ihmiset, eikä kenelläkään ollut edes ahdasta. Matka alkakoon.

Kokkolan näyttelypaikka oli raviradalla, jossa oli hyvin helteistä, eikä puun puikkoa suojana. Pystytimme teltan kehän läheisyyteen varjoksi koirille. Avasimme teltan jokaisen sivuluukun, jotta ilma pääsisi kiertamään, eikä teltasta tulisi hautomoa ja asettauduimme tuloleihin teltan varjoon.

Raffe kävi emäntänsä kanssa tervehtimässä meitä ja pentuja. Kyllä se Raffe osaa olla niin komea, Turkki on aivan ihana värinen ja poika on tosi tuttavallinen kaikkia kohtaan. Yhtä äkkiä kello olikin jo viitta vaille kymmenen ja tuli hieman kiire ottaa Pepe pois kevythäkistä ja pistää näyttelyhinha kaulaan, kammata parta  ja jalkakarvat suoraksi, tarkastaa että mahanalusta on siisti ja vielä muistaa pistää itsellekin numerolappu roikkumaan paidan helmasta. Ja yhtä kovalla kiireellä valmiiksi myös tyttöpennut, Käpy ja Pertta. Hieman meinasi jo siinä hiki tulla.

Pepe kutsuttiin ensimmäisenä kehään. Tuomarina oli Markku Kipinä. Kehän kiertäminen sujui jotenkuten, Pepe veti milloin sinne päin ja milloin tänne päin, joten kovin kauniilta se ei varmaankaan näyttänyt. Pöydällä Pepe teki yllätysvedon. Kauhea vastustelu hampaiden katsomisessa. En osannut lainkaan varautua siihen, sillä viikkoa aikaisemmin Laukaan näyttelyssä purennan tarkistaminen sujui ilman sen kummempia ongelmia. Mutta nyt Pepe oli päättänyt, että niitähän ei sitten katsota. Piste. Kipinä oli kärsivällinen ja annettiin pennun rauhoittua ja käänsin pojan katsomaan kehän laidalla olevia siskojansa. Tuomari kokeili uudestaan tarkistaa purentaa ja nyt se onnistuikin jo paremmin. Ei mitenkään mallikelpoisesti, mutta onnistui kuitenkin. Kipinä tykkäsi Pepestä ja piti sitä erittäin lupaavana uroksena, mikäli alaleuka kaareutuisi vielä kiinni asti. Nyt se törröttää pitkällä, niin että alahampaat vilkkuvat ja kielikin saattaa näkyä. Pepe ei kuitenkaan saanut KP:ta huonon käytöksensä takia.

Seuraavaksi olikin vuorossa jo sisaruspari Käpy ja Pertta. Toiveet kohistuivat Käpyyn, joka osaa esiintyä paremmin ja ryhdikkäämpi askelluksessaan. Minä vein Perttaa ja siskoni tuli perässä Kävyn kanssa. Pertta viipotti menemään häntä alhaalla roikkuen. Sivusilmällä näin, että Käpy veti hieman perässä, eikä sen ravi ollut parhaimmillaan. Tuomari tutki Pertan ja piti kovasti tytön purennasta ja kuono-osasta. Hampaiden katsominen luonnistui hyvin. Sitten kehää kiertamään ja edestakaisin. Kipinä sanoi, että yritä saada häntä nousemaan ylös. Tiesin, että se taitaa olla turha toivo ja niin olikin. Häntä roikkui edelleenalavireisesti mutta ravi meni hyvin.

Sitten Käpy. Käpy esiintyi pöydällä hieman levottomasti, mutta sai silti kehuja luonteenstaan. Kehässä mentiin yksin melko nätisti ja edestakaisin liikekin sujui melko mallikkaasti. Tuomari kuitenkin piti Perttaa ulkomuodollisesti parempana ja toivoi, että saataisiin se häntä vielä nousemaan. Hän ehdottikin, että kierrettäisiin kehää eri järjestyksessä. Ensin Käpy ja sitten perässä Pertta. Lähdin viemään Käpyä edellä ja siskoni toi Perttaa perässä. Ja kuinkas ollakaan, häntä nousi aika ajoin selän päälle. Wau! Hyvä Pertta. Ja niin Markku Kipinä kruunasi Pertan ROP pennuksi.

Viimeisenä luokkana oli Petit Brabanconit ja veljeni vaimo ja Pirre pääsivät kehään. Pirre oli jo toista kertaa näyttelyssä, vanha kehäkonkari siis, mutta emäntä esitti koiraa elämänsä ensimmäisen kerran.  Kehässä meni hienosti. Pirre kulki ehkä hieman löysällä askeleella. Mahtoiko johtua helteestä. Pöydälläkin sujui paljon Laukaan näyttelyä paremmin ja Pirren pienestä vastustelusta huolimatta purenta tarkastettiin tällä kertaa. Tuomeri piti Pirren kokoa sopivana ja sanoi, että turkin värin pitäisi hieman puhdistua. Onhan Pirre vielä melko tumma tapaus, mutta niin nätti.

Kehän jälkeen hain palkinnot kilpailutoimistosta ja huomasin, että Kävyn ja Pertan merkinnät olivat tulleet väärin papereihin. Pertan ROP-merkintä oli Kävyn paperissa. Kävin vielä korjauttamassa merkinnät kehäsihteerillä. Toivottavasti hän muistaa laittaa ne virallisiin papereihin oikein.

Pertta ROP-pennuksi.

Pirre ja emäntänsä ensimmäistä kertaa yhdessä kehässä.