Aarnikotkan väki: Viikonloppu näyttelytunnelmissa

Lauantaina oli Laukaan koiranäyttely. Herätyskello soi viideltä aamulla. Keräsin illalla pakkaamani tavarat kasaan ja annoin Pertalle ja Käyvlle tuhdin aamupalan, jotta jaksavat näyttelypäivän reippaina ja energisinä. Kello kuusi oli sovittu treffit kotipaikassani, josta noudin mukaan kasvatti Pepen. Samalla kyytiin hyppäsivät siskoni ja äitini. Matkan varrelta poimittiin kyytiin myös toinen kasvatti Pirre, jonka olin ilmoittanut näyttelyyn vähän niinkuin vahingossa. Matka kohti Laukaata alkoi. Auton häkkiosastolla oli yllättävän hiljaista ja 7 kuukauden ikäiset pennut nukkuivat melkein koko matkan näyttelypaikalle asti.

Laukaassa purimme koirat autosta ja sitten alkoikin griffonmainen haukku. Ujohko Pertta tiuskutti jokaiselle näkemälleen koiralle, oli se sitten suuri tai pieni. Kuoroon yhtyi aika ajoin myös Pepe ja Käpy. Pirre oli fiksusti hiljaa ja tarkkaili ympäristöään valppaana. Pystytimme näyttelyteltan kehän viereen, jotta saamme pennut hieman suojaan näyttelypaikan vilinältä. Se tuntui toimivalta ratkaisulta, ainakin ajoittain. :) Pienoisena ongelmana oli myös se, että sekä Pirre että Pertta olivat juoksulla ja Pepe uskollisesti kyttäsi tyttöjen touhuja ja jumppasi omassa häkissään taukoamatta.

Ensimmäisenä näyttelykehään pääsi Pepe. Pepe esiintyi ensikertalaiseksi melkoisen hienosti ja ylväästi. Syynä toki saattoi olla se, että Pepe haikaili takaisin tyttöjen luokse ja oli sen takia hyvin terävänä ja ryhdikkäänä. Tuomari moitti Pepen silmiä pieneksi ja totesi, että purenta voisi olla parempi. Muuten arvostelu oli melkoisen hyvä.

Seuraavana vuoroon pääsi Pertta. Pertta hiippaili kehään ujosti, mutta näytti hampaansa nätisti ja käyttäytyi pöydällä ihan kiitettävästi. Kehässä Pertta roikotti häntäänsä maata viistäen. Pertankin arvosteluun tuli maininta pienistä silmistä ja siitä, että koiraa pitäisi sosiaalistaa enemmän. Kehuja tuli purennasta ja ikäänsä nähden hyvin kehittyneest rintakehästä ja hyvästä luustosta.

Pirre oli areenalla viimeisenä. Pirre oli vähän niinkuin Pertan vastakohta. Pöydällä taisteltiin kovasti tuomarin käsittelyä vastaan, mutta kehässä mentiinkin sitten vauhdilla. :D Tuomarin mielestä Pirreäkin pitäisi sosiaalistaa enemmän ja totesi, että sen myötä Pirrestä saattaisi kehkeytyä hyvinkin kelpo näyttelykoira.

Sellainen reissu meillä. Kunniapalkintoja ei tämä sakki saanut, mutta reissu oli kaiken kaikkiaan hyvä. Ja Laukaan näyttelyjärjestäjille lähettäisin suuret kiitokset loistavasta palvelusta, jonka saimme. Meille tarjottiin apua tavaroiden, telttojen ja reppujen siirtämiseen sekä näyttelyalueelle mentäessä, että sieltä poistuttaessa. Missään muualla en ole vastaavaan palveluun törmännyt.