Sellainen episodi. Olin hieman järkyttynyt paapan käytöksestä. Aikaisemminkin hän oli huomauttanut koirien haukkumisesta ja olimmekin sopineet, että emme päästä koiria ulos enää iltayhdeksän jälkeen. Lisäksi olin ottanut tavakseni pyytää koirat sisälle saman tien, kun haukkuminen alkaa. Kello yhdeksän -sopimuksesta olimme pitäneet tiukasti kiinni. Ja päivällä koirien haukkumista on saattanut ajallisesti kestää ehkä minuutin verran, kun olen jo saanut kutsuttua ne sisälle. Haukkuhetket ovat olleet ruokatuntihaukku, iltapäivähaukku ja iltahaukku, joskus toinenkin iltahaukku, oikein mukavalla säällä. Omasta mielestäni olen saanut pidettyä "melusaasteen" melko pienenä. Onneksi myös kleinspitz-Siirin omistaja sanoi, että joutui varta vasten tulla katsomaan koiriamme, koska meitä näkyy niin harvoin ulkona koirien kanssa ja pahoitteli, että meillä on tuo "hankala naapuri".
Koiratarhan siirsimme takapihalle. Tämän asian olisin esittänyt seuraavaksi ratkaisuksi myös hermonsa menettäneelle naapurille, mutta hän piti käsiään korvillaan ja hoki vain hysteerisenä: "Aina ne huutaa, aina ne huutaa". Hankalan naapurin kanssa en enää tämän jälkeen keskustele. Jos hänellä on asiaa, hän voi jättää viestinsä postilaatikkoomme tai toimittaa asiansa kaupungin kautta, kuten uhkasi. Meidän markilla ei riidellä.
Terveisiä naapurille! |
No comments:
Post a Comment