Karvoja, karvoja

Kuka kumma antoi minun ymmärtää, että karkeakarvaisen koiran turkista ei irtoa paljoakaan karvoja; turkki pitää vain trimmata pari kertaa vuodessa ja välillä hieman kammata, ja se on siinä. Karvoja ei väliaikoina irtoile juurikaan. Jaa-a. Voisihan se niinkin olla, mutta jos kampaaminen jää vähemmälle, ja laumassa on kuusi koiraa, niin kyllä niitä karvoja löytyy joka paikasta. Viikkosiivous paljastaa aina totuuden. Karvamyttyjä on kerääntynyt tukkuloiksi sohvan alle ja nurkkiin. Välillä sohvan alla on oikea monsterikarvatollo, joka humahtaa tsup-tsup-ääntä pitäen imurin syöveriin. Ja parin imurointikerran jälkeen imuri alkaa haista koiralle. Silloin tekisi mieli vaihtaa pölypussi uuteen, vaikka pussissa olisi vielä tilaa useammallekin imurointikerralle. Onnittelut vain niille, joilla on keskuspölynimuri. Hajuhaitta on silloin jossain talon rakenteiden sopukoissa eikä leijaille ympäri huushollia niinkuin meillä.

Nyt aloitan sodan karvatolloja vastaan. Lupaan kammata jokaisen lauman jäsenen vähintään joka toinen päivä ja nypin kaikki koirasta irtoavat "vanhat" karvat parin viikon välein. Katsotaan kuinka suunnitelma onnistuu ja vaikuttaako se irtokarvojen määrään lattialla, sohvilla, vaatteissa, jne jne.

Ankin hyvälaatuinen, karkea turkki ei ole nähnyt kampaa useampaanpäivään, mutta silti se pysyy täysin takuttomana.