Anki seisoi keskellä mummolan pihamaata ja haukkua säkätti pellolle päin. Ihmettelin pitkän tovin, että mitä se Anki siellä pellolla oikein näkee, kunnes ymmärsin mikä haukun kohteena oli: pellon reunassa seistä jököttää varsin omalaatuinen pellonpeljätes. Pellonpeljäteksen tarkoituksena on pelottaa rastaita pois pienestä mansikkamaasta. En tiedä onko taideteos toiminut toivotulla tavalla, mutta Anki piti sitä ainakin erittäin pelottavana. Anki on aivan oikeassa: kamottava, lepattava kuminaamainen hirvitys. Ei olisi kiva kohdata moista kuvatusta yksin syysillan hämärissä, vai mitä?
Kävelin pelottimen viereen ja Anki tuli reippaasti perässä, nuuhkaisi otuksen keppijalkaa ja nousi sitä vasten seisomaan. Nappasin Ankin syliin ja annoin sen vielä haistella kumista naamaria. No niin, homma hoidettu pois päiväjärjestyksestä, tuumi Anki, eikä sen jälkeen vilkaissutkaan pellolle päin.
 |
| Pellonpeljätes |
No comments:
Post a Comment