Käpy on käpy

Kävystä näitä juttuja riittää... Tässä kolme pientä tapausta tältä päivältä, jotka kuvaavat pikkugriffonin luonnetta.

1) Olimme lähdössä kytöteille iltalenkille ja koirathan osaavat tulkita hyvin ihmisten aikeet. Lauma   päästettiin piha-aitaukseen ja siitä sitten alkoi karvanaamojen lastaus yksitellen autoon. Ensin laitettiin viisaat Anki ja Inka, jotka malttavat mielensä hyvin ja pysyvät autossa, vaikka ovet ovat auki. Sitten Kaija ja Pertta. Tässä vaiheessa kimpussani hyppi kaksi superpalloa, jotka ilmoittivat, että heitähän ei sitten jätetä. Mukaan tullaan vaikka väkisin. Jotenkin vielä sain napattua Ninan kainaloon ja pukkasin sen miehelleni, joka lastasi koiran autoon, mutta Käpy hääräsi niinkuin tuulimylly ja siihen ei vaan saanut otetta. Odottelin nauruni lomassa, että pentu oli minuun nähden suunnilleen oikeassa asennossa, ja kaappasin sen kyytiin. Siinäkin Käpy vielä sätkytti kuin vieteriukko ja yritys rynnätä ilmateitse autolle oli kova. (Oikeaoppisestihan meidän olisi pitänyt odottaa, että pentu rauhoittuu ja vasta sitten palkita se kyytiin nostamisella, mutta siinä tapauksessa me odotettaisiin vieläkin ja kytöreissu olisi jäänyt tekemättä.)

2) Kytöteillä koirilla oli hauskaa, kuten aina. Kuljime rauhallista peltotietä pitkin. Pennut vain säntäilivät välillä peltojen puolelle kuluttamaan ylimääräistä energiaa. Yhdellä säntäysreissulla Käpy jäi ojan väärälle puolelle, eikä päässytkään palaamaan tielle. Sehän ei Käpyä suuremmin haitannut vaan pieni peltokiitäjä tuli täyttä laukkaa tietä kohden ja hyppäsi kuin hirvi ojan yli.... eikun, hyppäsi suoraan päin ojan  törmää, niin että mätkäys vain kuului ja päätyi ojan pohjalle. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Vähän aikaa ojanpientareen puskat rytisivät, kun Käpy sinnitteli itsensä takaisin tielle.

3) Takaisin auton luona valmiina kotimatkalle. Kuuntelimme vielä hetken kiurujen laulua ja huikkasimme varoitusääntä päästävälle kuoville, että olemme jo palaamassa kotiin päin.  Sitten alkoi koirien pakkaus autoon. Avasimme auton takaluukun, jonne koirat nosteltiin yksitellen. Käpy ihmetteli, että mikäs ihmeen hissipalvelu on taas tarjolla, kun tuonne peräkonttiin pääsee kyllä hyppäämään ihan itsekin. Jälleen kerran Kävyn kylkiluita koeteltiin, sillä sekin hyppy päättyi noloon mahalaskuun luukun reunalle. Siitäkös pentu sisuuntui ja haki vain hieman kovemman vauhdin ja kunnon kenguruhyppy auton sisälle asti. Näittekös, sanoi Käpy!



Luontoreitin varrelta