Maalle Pepeä tapaamaan

Pakkasin koirat autoon ja ajelin maalle syntymäpitäjääni. Näimme pitkästä aikaa velipojallani sijoituksessa olevan Pepen. Pepe on samasta pentueesta kuin Käpy ja Pertta. Olisi ollut niin mukava antaa pentujen leikkiä, mutta Kävyllä on juoksu, joten yhteiset leikit jäivät tällä kertaa haaveeksi.

Pepen turkki oli kasvanut reilusti ja se oli yhtä pörröinen kuin ennen nyppimistä. Alapurentakin on niin pitkä ja hassun näköinen, ettei voi olla hymyilemättä kun katselee pikku väkäleukaa.

Oma kuivanmaan mökin pihamaa näyttää vähemmän luokseenkutsuvalta. Nurmikko on ennättänyt kasvaa ja tontti on muuttunut viidakoksi. Koiria tuskin näkyy heinikon seasta. No, vähän ehkä tuli liioiteltua, mutta huomenna pärähtää ruohonleikkuri käyntiin ja ruohonkorret saavat kyytiä. Punkkivaarakin pienenee merkittävästi.

Pepen kaveri Saima-Antero torkkuu ilta-auringossa.