Meidän missi treenaa

Pakkasin Kävyn autoon ja suuntasin jo toisen kerran näyttelytreeneihin. Ensimmäinen kerta olikin sellaista hulabaloota, että siinä oli naurussa pitelemistä. Käpy halusi olla kaikkien kaveri. Kun en päästänyt sitä ahdistelemaan muita koiria, niin se rupesi tiuskuttamaan ja komentelemaan. Onneksi se homma päätyi kuitenkin kuin itsestään, sillä ympärillä tapahtui koko ajan mielenkiintoisia asioita, eikä Käpy ennättänyt keskittyä komentamiseen. Harjoittelukehässä Käpy säntäili vauhdilla eteenpäin ja jojona taaksepäin, sillä edessä ja takana sipsutteli ihanan näköisiä kavereita. Välillä piti hyppiä kahdella jalalla ylöspäin, jos vaikka emännältä heruisi nakkia niin hienoista tanssikuvioista.

Onneksi tänään oli rauhallisempaa. Paikalle oli saapunut vain pieni terrieri ja hieman suurempi staffi. Harjoittelupaikalla oli runsaasti tilaa ja vaikka välillä tiivistettiinkin ryhmää, niin Käpy pystyi silti paremmin keskittymään hommaansa. Ravi sujui ilman pomppuja ja vaikka katse olikin koko ajan nakkikädessä, pysyi liike suorana ja ryhdikkäänä. Pöydälläkin oli kivaa olla puristeltavana, mutta hampaiden katsominen onnistui vain, jos sormet ja nakit olivat suussa yhtä aikaa. Kaiken kaikkiaan nakkeja napsahti palkaksi jo melkoinen läjä. Yhtä äkkiä alkoi kuulua se ääni, johon koiranomistaja ei ainakaan yöllä halua herätä. Yökkis, yökkis... Joo, sieltähän ne nakit pääsivät uudestaan päivänvaloon. Keskellä asfalttia kökötti melkoinen nakkikasa ja koko komeuden koristeena oli vihreitä heinänkorsia. Ei siitä sen enempää. Lopputreeni sujui suhteellisen mallikkaasti ja kotiin lähdettiin hyvillä mielin.




Hieman vanhempi kuva Käpysestä. Flikka on niin vikkelä, että julkaisukelpoisia kuvia on harvassa.