Harmaata ja kuraista

Pitkä ja pimeä syksy sen kun jatkuu. Aurinkoa ei ole näkynyt moneen päivään ja koirien lenkittäminen on tapahtunut aina pimeän aikana. Viikonloppuisin olisikin mukava käydä juoksuttamassa koiria peltoteillä, mutta ne ovat tällä hetkellä todella kurjassa kunnossa. Isännät ovat tehneet syystoimensa pelloilla ja suuret koneet ovat polkeneet tiet ihan mutavellille. Viime viikonloppuna peltotielenkin jälkeen koko pesue oli pestävä, sillä kura oli tarttunut tassujen lisäksi mahanaluseeen ja lonkkiin. Lenkille oli kuitenkin jälleen päästävä, joten päätimme kierrellä koirien kanssa pitkin peltoja.  Osa pelloista oli kynnetty, mutta onneksi osa oli vielä muokkaamatta. Sänkipelto ei ole pienelle koiralle se kaikista mukavin juoksualusta, mutta onneksi pellolla kulkeneet työkoneet ovat talloneet sopivia polkuja kuljettaviksi. 

Sänkipelloilla riittää tilaa juoskennella

Käpy ja Pertta 1 v

Siskot Käpy ja Pertta täyttivät kokonaiset 1 vuotta. Pennuksi sisaruksia vielä kutsutaan, vaikka kyllähän ne jo aikuisen koiran iässä alkavat pikku hiljaa olemaan. Vuoden aikana on ennättänyt tapahtua yhtä ja toista. Nuorten koirien kannanlta tärkeimipä asioita ovat olleet pentukurssi, jossa on päässyt tutustumaan muihin lajitovereihin sekä koiranäyttelyt, joissa on käyty esittäytymässä tuomareille. Muuten karvaiset kaverit ovat saaneet elää jokseenkin huoletonta nuoruutta kotilaumansa ympäröimänä.

Käpy ja Pertta saavuttivat 1-vuotis merkkipaalun.

Trimmaussessio

Päätin, että Anki ja Käpy pääsevät karvoistaan. He ovat tyrkyllä myös alkuvuoden näyttelyihin, mikäli karvat ovat edes jotakuinkin kohdillaan, kun näyttely koittaa. Molemmilla on erittäin karkea turkki, jota on melko helppo nyppiä. Ankin kyljet ja lonkat saa helposti lyhyeksi trimmausveistä apuna käyttäen. Loput karvat siistitään käsin. Tuskaa tuottaa Ankin erittäin vahva kaulus sekä rintakehässä sitkeästi kiinni pysyvät karvat.

Käpy istuu yllättävän hyvin trimmauspöydällä ja antaa nyppiä turkkiaan. Kävyn trimmaus suoritetaan kuitenkin melko lyhyissä pätkissä, jotta trimmauspöytä tuntuisi jatkossakin mukavalta paikalta. Kohta vuoden ikäisen griffonin pitkän turkin alta paljastuu hieman tummahko kullanruskea uusi karva.

Kävyn turkki muistuttaa emänsä Kaijan turkkia. Kuvassa Kaija. 

Näyttelyinto lievässä nousussa

En ole koiranäyttelyihminen eikä meidän griffoneita ole opetettu poseeraamaan  tuomarille. Näyttelyt ovat meille lähinnä tapahtumia, joissa pääsee näkemään muita griffoneita ja griffonihmisiä. Näyttelyintoa latistaa ehkä osaltaan myös se, että koiran näyttelyturkin viimeistely ei oikein ota onnistuakseen kunnolla. Turkin laadun ylläpito kyllä onnistuu nyppimällä turkki puolen vuoden välein lyhyeksi, mutta viimeinen silaus jää yleensä puuttumaan. Meidän koirat näyttävät tuomaripöydällä aina vähän pörröilistä, siloittelemattomilta. Ja ovathan ne ilmoittautumismaksut aivan turhan kalliita normaalin työläisen kukkarolle.  Pari koiraa näyttelyyn ja vaikkapa tunnin autoajelu näyttelypaikalle  ja takaisin, niin siinä on jo sata euroa mennyt kuin huomaamatta. Automatkat ovat toki yleensä merkittävästi pitempiä kuin edellä mainittu esimerkki.

Mutta kun tulee puhelinsoitto sieltä ja toinen täältä ja keskutellaan koiramaisia asioita, niin jostain innostus näyttelykehiinkin syttyy kuin salaa. Kennelliiton sivuilta on nyt tutkittuna kaikki tulevat näyttelyt hyvin tarkkaan. Mitään lopullisia päätöksiä en ole vielä tehnyt, mutta ehkä jo alkuvuodesta voisin lähteä muutaman koiran kanssa kehiin pyörimään. Nyt vain pitäisi pikapuolin ottaa turkit alas, jotta ne ennättävät kasvaa sopiviksi esim. Turkua ja Jyväskylän ryhmistä ajatellen.

Käpy on aina innokas lähtemään näyttelyyn

Tokoilua

Top-Canis Areena, Maalahti. Tänään tokoiltiin Ankin kanssa hyvässä seurassa. Kouluttajana toimi Merja Fröberg. Ankin kanssa kerrattiin seuraamista,  luoksetuloa, sivulle menoa sekä käännöksiä. Seuraamisessa Anki kulki välillä hieman liian takana tai sitten edisti hieman. Syyn todettiin olevan ohjaajan (=minun) käsien asennossa. Ohjaajan käsien pitäisi olla rennosti sivulla. Minä jostain syystä pistän vasemman käden selän taakse. Ilmeisesti yritän alitajuisesti piilotella nameja tai jotain. Eli seuraavissa treeneissä aion teipata käteni kylkeen kiinni. Uutena liikkeenä otettiin ruutu ja liikkeestä pysähtyminen. Ruudun opettelu oli hauskaa ja vauhdikasta. Aiomme treenata sitä kotonakin, kunhan keksin jostain kulmakeilat. Anki nautti silmin nähden tokotreeneisttä. Pitääpäs ottaa treenit jälleen säännölliseksi tavaksi.

Liikkeestä pysähtyminen

Toimistokoira

Kävimme Inkan kanssa tänään punnituksella ja ostimme samalla lisää diettinappulaa. Samalla reissulla Inka pääsi käymään työpaikallani. Inka on käynyt siellä jo aikaiseminkin monta kertaa. Rauhaa rakastava griffoni sopisi vallan mainioisti toimiston maskottikoiraksi. Se käy kohteliaana tervehtimässä niitä ihmisiä, joiden tietää koirista pitävän. Sitten se palaa omalle makuualustalleen makoilemaan. Joskus Inka lähtee omin päin seikkailemaan toiveenaan löytää joku, joka ennättäisi hieman rapsutella. Tutkimuksien mukaan koira työpaikalla lievittää ihmisten stressiä ja alentaa verenpainetta. Siltä se tuntuikin -ainakin omasta mielestäni.:)

Inka lepäilee raskaan työpäivän jälkeen kavereiden kanssa.