Vuosi vaihtuu

Jälleen yksi vuosi takanapäin. Sitä voisi muistella monella tavoin, mutta tärkeintä on, että koirat ovat pysyneet suhteellisen terveinä. Vain yksi eläinlääkärissä käynti koko vuoden aikana ja se oli Inkan anaalirauhastulehdus. Inkan epilepsiakohtauksetkin ovat jälleen harventuneet, joten siitäkin saa olla tosi tyytyväinen. Vuoden kohokohta oli lomareissu Lappiin. Patikoimme toukokuun aurinkoisessa säässä koko lauman kanssa. Lappi oli lähes tyhjä ja koirat saivat viilettää tuntureilla vapaina.

Entäs tuleva vuosi? Mitään suuria suunnitelmia ei ole. Ehkä Vaasan näyttely taas keväällä, Tuurin näyttely kesällä ja Seinäjoen näyttely syksyllä. Ja jospa uskaltautuisi johonkin rallytokokisaan Ankin kanssa.

Rakettien paukuttelu on alkanut. Meillä verhot on laskettu alas ja stereoissa soi tällä hetkellä rauhoittava Vangelis. Paukkupelko Anki on saanut seitsemän tippaa Avena Sativaa, kauranversouutetta. Katsotaan onko siitä apua vanhan rouvan ahdistukseen.

Rauhallista vuotta kaikille! Pitäkää huolta lemmikeistänne!


Koiramaisia elämänohjeita vuodelle 2014

- Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.

- Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kuonollasi.

- Laumasi tullessa kotiin, riennä tervehtimään heitä.

- Ole tottelevainen silloin, kun se on etusi mukaista.

- Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.

- Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.

- Juokse, telmi ja leiki päivittäin.

- Syö halukkaasti ja innostuneesti.

- Ole uskollinen.

- Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.

- Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.

- Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.

- Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.

- Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.

- Älä pure, jos murina ajaa saman asian.

- Kun olet onnellinen, hyppele ympäriinsä ja anna hännän heiluttaa koko koiraa.

- Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.

(Veronica Hay)

Joulun odotusta

Lumet ovat sulaneet pois ja ulkona on pimeää, märkää ja synkkää. Joulu on kuitenkin jo ovella ja torppaa pitäisi sisustaa joulukuntoon. Niin noh, mitään pehmoleluihin viittaavia tonttuja meillä ei voi ripustaa tai asetella mihinkään , sillä Anki luulee niitä leluikseen ja alkaa pyytämään koristetta itselleen vaativasti haukkumalla. Jouluvalot sentään voi tupaan laittaa, ne eivät häiritse meidän koirien eloa ja oloa lainkaan. Yöllä jouluvalot toimivat mukavasti pieninä valonlähteinä ja koirienkin on mukavampi vaihtaa makuupaikkaa, kun näkevät hieman eteensä.

Jouluun kuuluu tietenkin leipomiset. Kuulemma minun leipomuksissa on mukana aina pari koirankarvaa. En voi sitä ymmärtää. Vaikka tupa on imuroitu ja lattiat luututtu ja kaikki pöytätasot pyyhitty ja yritän olla tarkka, hygieeninen ja huolellinen, niin aina jostain eksyy vähintäänkin yksi karva leipomukseen. Joku väitti kerran facebookissa, että koirankarva saattaa eksyä jopa ehjän kananmunan sisälle. Olen täysin samaa mieltä asiasta. :D

Koirille leivon tänä vuonna sardiinikeksejä. Griffonuutisten viimeisimmässä numerossa oli oikein mukavan tuntuinen resepti niiden tekemiseen. Keksit saattavat kyllä jakaa meidän lauman mielipiteet, sillä joukossa on vain muutama kala-fani. Ehkä teen kalakeksien kaveriksi myös jotain lihaisia keksejä. Pakastimessa aattoiltaa odottaa myös muita jouluherkkuja koirille: poron kylkiluita ja hirvenjauhelihaa. Poroa koirat eivät ole koskaan aiemmin saaneet, mutta hirveä ne ovat päässeet maistamaan pari kertaa tämän syksyn aikana.

Jos vain suinkin ennätän, niin ajattelin tehdä muutaman uuden lelun koirille jouluksi. Namikätkömatto voisi olla ihan kiva. Löysin vinkin eräästä käsityöblogista ja ajattelin kokeilla sen tekemistä, ehkä hieman ohjetta mukaillen. (Linkki ohjeeseen)

Selailin vielä illan tunteita valokuva-arkistojani ja mietin, minkä kuvan laitaisin tähän tekstiini piristykseksi. Löysin ihanan pentukuvan Pertasta. Kuva on otettu joulukuussa 2011 - miltei tasan kaksi vuotta sitten. Niin se aika rietää ja meidänkin "pennut" viettävät kohta jo kolmatta jouluaan.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Pentua hassuttaa, se tassuilla sievästi tassuttaa ja joulutontuille hännällään vilkuttaa.

Näyttelyitä, talventuloa ja pikkujoulumeininkiä

Viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt pitkä tovi. Laitan syyksi oman tietokoneeni, joka on muuttunut niin hitaaksi ja vanhaksi, että kuvankäsittely on yhtä tuskaa. Osa syytä on tietynlainen blogi-laiskuus, joka iski syksyn pimeydessä. Nyt kun lumi valkaisee jälleen maan, niin heti tuli uutta virkeyttä ja sain purettua kameraan kertyneet kuvat koneelle ja pistän niistä muutaman otoksen teidänkin iloksi.

Seinäjoen näyttelyyn lähdin Kävyn kanssa. Käpy onkin tällä hetkellä meidän lauman ainoa näyttelykoira. Sen näyttelymenestys heilahtelee laidasta toiseen. Seinäjoella tuli tuomioksi se toinen ääripää, eli hylätty. Tässä Ann-Christine Johanssonin arvostelu arvostelu:

Bra storlek. Vackert, välformat huvud. välplacerad nos. Bredd underkäken. Bra uttryck. Bra hals. Ngt framskjutna skuldrar. Ngt lågt ansatt svans. Välkroppad. Ngt lång i länder. Mckt bra vinklar, bra benstomme. Rör sig bra fram. Ngt kort bak. Ngt mjuk päls. Ej godkänt färg och där för får den detta priset.

Vähän hämmästyin hylkäystä ja tiesin, että minun olisi mahdollista reklamoida tuomarin arvostelua, mikäli se perustui esim. tuomarin väärään tai puutteellisen tietoon rodun väristä. Käpyhän on sekavärinen belge ja mielestäni ihan oikean värinen. Näyttelytoimikunta selvitteli asiaa ja kävi jututtamassa tuomaria kehän päätyttyä. Tuomari muisti Kävyn ja ilmoitti hylkäyksen syyksi sen, että koira oli riistanvärinen, eli sen turkissa on harmaata. Tuomioon oli tyytyminen. Alla olevassa kuvassa harmaa häivähdys turkissa näkyy. Kuva ei muuten ole kovin kummoinen. Kiitos Markolle, kun autoit asian selvittelyssä.

Seinäjoen näyttelyn aikoihin saapui myös ensilumi. Käpy, Pertta ja Kaija eivät niin piittaa lumesta ja kylmästä, mutta vanhat rouvat Anki ja Inka sekä diivaileva Nina nostelevat tassujaan jo, kun näkevät lunta maassa. Onneksi pakkanen on vielä pysynyt kohtuulukemissa, niin ulkolenkitykset onnistuvat joten kuten. :)

Syksyn mittaan on tehty myös rantasaunaa, ja saunan lauteiden alta kurkisteli eräänä päivänä pari saunatonttua.

Eilen oli tosi mahtava griffoneiden pikkujoulutapahtuma Viialassa. Luvassa oli tutustumista rally-tokon ja koiratanssin maailmaan. Oli tosi upeaa päästä kokeilemaan molempia lajeja. Suuret kiitokset Suville, joka järjesti pikkujoulun ja toimi kouluttajanamme.

Suvi ja Harri esittävät pätkän omasta koiratanssikoreografiastaan

Äänekosken ryhmis

Kävyn kanssa tuli piipahdettua Äänekoskella ryhmänäyttelyssä. Sää oli aamupäivällä pilvinen, mutta onneksi sadepilvet pysyivät kuitenkin toisaalla. Käpy on kuin luotu näyttelykehiin. Se on rohkea ja esiintymishaluinen. Sisar Pertta on jätetty kotiin jo monta kertaa, koska sillä on selvästi ujompi luonne.

Griffonien tuomarina toimi Soile Bister.

Kookkaan puoleinen, hieman pitkärunkoinen, kaunislinjainen narttu, jolla erittäin hyvä pää. Melko suuret korvat. Hieman niukat etukulmaukset. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvät takaraajat ja häntä. Karva saisi olla karkeampaa. Erinomaiset liikkeet ja ensiluokkainen luonne.

Käpy oli Äänekoskella NUO ERI1.

Seuraavana päivänä peltotielenkki koirien ja kummitytön kanssa. Kesä jatkuu syyskuulle asti.

Kaikenlaista mennyttä ja tulevaa

Syksy on alkanut vauhdilla ja kaikenlaista on tullut tehtyä. Mielenkiintoisin juttu oli osallistuminen Eläinten luontaislääkintä-kurssille. Kurssilla käsiteltiin homeopaattisia tuotteita, kasvislääkintää ja kukkatippaterapiaa. Aihe oli todella mielenkiintoinen ja ehdottomasti aion tehdä koiria varten yskäntippoja ja desifiointitippoja pikku haavoja ja nirhamia varten.

Seuraavat näyttelytkin jo lähestyvät. Kävyn kanssa on tarkoitus käydä näyttäytymässä Äänekosken ryhmänäyttelyssä. Pertta on ilmoitettu paikallisen koirakoulun Nuorten koirien kurssille ja Anki puolestaan kokeilemaan Rally-Tokoa. Tarkoituksena on myös käydä piipahtamassa näyttelyharjoituksissa. Ninan käytösongelmia olen pohtinut Käytöshäiriöiden anatomia-kurssilla ja siellä olenkin oppinut todella paljon erilaisia näkökulmia käytöshäiriöiden syntymiseen. Tulossa on myös griffoneiden terveyspäivät, joita niitäkin odotan suurella mielenkiinnolla.

Alla sekalaista kuvasatoa loppukesän koiralenkeiltä ja muualtakin.

Inka parka sairastaa

Kun koira sairastuu, huoli valtaa mielen.

Inkalla on anaalirauhastulehdus. Toinen puoli pyllyä on ihan paisuksissa ja mieli apea. Ruoka maistuu, mutta pissalla ja kakalla sen ei tee mieli käydä. Inka makoilee petillään ja näyttää apealta. Mutta miten koira yleensä ilmaisee kipua? Tutkin asiaa juuri hieman lähdeteoksista:

Yleensä ns. akuutin kivun tunnistaminen on melko helppoa. Koiran käytös muuttuu. Se saattaa ruveta varomaan liikkumista tai välttää ihmisen kosketusta, ontuu, nuoleskelee tassujaan tai kipupaikkaa, on levoton tai vinkuu. Mutta koira voi myös peitellä kipukohtaa piilottelemalla kipeää paikkaansa, vetäytyy syrjään, muttuu passiiviseksi ja alakuloiseksi ja/tai läähättää. Eläin voi myös menettää ruokahalunsa tai se voi yllättäen lisääntyä. Koira voi myös muuttua agressiiviseksi. Fysiologisia muutoksia ovat verenpaineen nousu, pulssin kiihtyminen, hengityksen tiheneminen ja pinnallistuminen, pupillit suurenevat ja verisuonet supistuvat. Kroonista kipua on vaikeampi havaita, ja se ei parane itsekseen.

Inkalta tunnistin anaalirauhatulehduksen vasta, kun se pyöri kakalla pitkän aikaa. Normaali toimitusta ei tapahtunut, vaan se yritti yhä uudestaan ja uudestaan ja katseli minua surkean näköisenä. Pikaisen tutkimisen jälkeen ongelman syy selvisi. Selvä anaalirauhastulehdus. Aiempia oireita en osannut tunnistaa, ei ollut pyllyn vetämistä maahan tai mitään, josta olisin asiaa voinut ennakoida. Tulehdustila eteni nopeasti ja Inka muuttui passiiviseksi. Se makasi paljon mahallaan, mitä se ei yleensä tee ja piti hieman päätään koholla. Yöllä Inka läähätteli ja vaihtoi usein makuupaikkaa. Yön aikana anaalirauhanen oli jo fistelöitynyt. Aamulla alkoi eläinlääkärin metsästys. Viikonloppuna tapahtuvat sairastumiset ovat kyllä kaikista kurjimpia. Tutut pieneläinklinikat ja eläinlääkäriasemat ovat kiinni ja apua pitää hakea kaupungin päivystävältä eläinlääkäristä. Kaupungin eläinlääkäreitä on puolestaan hankala saada puhelimella kiinni, sillä heillä on usein hoitotoimenpide kesken jonkin tuotantoeläimen luona. Päivystävä puhelin kääntyy puhelinvastaajaan, jonne voi sanella ongelmansa. En jättänyt tällä kertaa viestiä puhelimeen, mutta ihana naiseläinlääkäri soitti takaisin ja kysyi, mikä meillä on hätänä. Kerroin tilanteen ja sain puhelinreseptin paikalliseen apteekkiin. Nyt Inka on lääkitty antibiooteilla ja se on saanut myös kipulääkkeen ja kakkaamista helpottavaa Levolacia. Kipulääke on selvästi auttanut ja nyt Inka nukkuu rauhallisesti kyljellään ja katselee välillä kiinnostuneena muiden koirien touhuja. Kovasti odottelen, että kaupunkiin saadaan 24/7 eläinlääkäriasema myös pieneläimille. Rakentamisen pitäisi alkaa ensi vuonna.

Jorpakkoon siitä!

Bloggaaminen on jäänyt hieman vähemmälle, mutta tässä yksi kuvasarja metsätielenkiltä viikon takaa. Pääosassa on Käpy, joka tekee mielellään kiusaa muille ja joutuu sen takia usein saalistusleikin kohteeksi. Tällä kertaa matka päätyi kirjaimellisesti jorpakkoon ja sekös neitiä nolottaa.

Tommy Wirénin luennolla

Kun katselee ammattilaisen koulutustaitoja, ei voi kuin ihailla suu auki. Tommy Wiren saa tavalliset Leghorn-kanat kiertämään kahdeksikkoa kahden keilan ympäri, ja kun keilat vaihdetaan mustiin muovipurkkeihin, muuttaa kana toimintamalliaan ja alkaa kiertää ympyrää molempien purkkien ympäri. Jos kana oppii tuon asian viidessä päivässä, niin kyllä koira samassa ajassa jo vaikka ja mitä. :D . Kaikki siis riippuu siitä, mitä toimintaa vahvistetaan. Tommyn luento oli erittäin hyvä, kuten osasin odottaakin.

Tärkein asia, minkä tänään oikein kunnolla sisäistin, liittyy pikkupentujen kouluttamiseen. Jos koira pentuaikana oppii jonkun tavan toimia, niin se osaa sen myös aikuisena. Jos emme halua koiran tekevän jotain aikuisena, niin meidän ei tule sallia sitä myöskään pentuaikana. Jos koira saa pentuna hyppiä vieraita vasten, niin se tekee sitä myös vanhempana, jos se haukkuu ikkunasta ohi kulkevia koiria, tapa jatkuu myös aikuisena. Jos estämme jo pennulta tietyt asiat, niin se ei opi tekemään niitä lainkaan. Säästymme itse monelta vaivalta. Tämän siis jo tiesin, mutta se suuri valaistuminen, minkä koin luennolla oli, että koiranpentua voi estää tekemästä asioita rajoittamalla sen elinympäristö sellaiseksi, että sen ei ole mahdollista tehdä tiettyjä asioita lainkaan. Jos pennulta piilotetaan jo alkuvaiheessa kaikki kengät ja sillä on vain luvallista purtavaa, niin se ei opi kenkien tuhoajaksi. Aikuista koiraa kengät eivät enää kiinnosta, ja ne saavat olla rauhassa ilman vahtimistakin. Jos pentu ei näe ohikulkevia ihmisiä ikkunasta, ei se voi oppia niitä haukkumaan. Kuinka yksinkertaista. Ja mikä parasta, ihmisen ei tarvitse koko ajan kouluttaa luopumiskäytöstä tai hiljaa istumista. Tai myöhemmässä vaiheessa yrittää koulutuksen avulla muuttaa käytöstä toisenlaiseksi. Se on työlästä!!!

On hienoa, että nykytutkimus antaa eläinkoulutukselle uutta tietoa koulutusmenetelmistä ja niiden tehokkuudesta. Maailma menee eteenpäin ja kehittyy, tietotaito lisääntyy myös eläinkoulutusasioissa, pysykäämme junassa ja hyödyntäkäämme tutkimustyön tuloksia.

Tommy Wirenin luento veti auditorion täyteen kuulijoita.

Agilityä kotioloissa

Pari viime viikkoa on kulunut sukkelasti. Ihmisten lomanvietto on ollut nikkarointia mökillä. Koirat ovat saaneet vain olla. Ne ovat touhunneet mökkipihassa omiaan, kaivaneet kuoppia hiekkaan, tutkineet remontissa käytettäviä työvälineitä, ottaneet aurinkoa terassilla, löhöilleet, syöneet ja nukkuneet. Mutta koirien löhöily myös kostautuu. Energiaa kerääntyy liiaksi koirat keksivät omia juttujaan. Välillä kanniskellaan ja pureskellaan koirille kuulumattomia tavaroita, sitten nuohotaan nuotion pohjia sekä välillä rähinöidään keskenään ihan turhasta.

Eilen illalla kaivoin omatekoiset agilityn hyppyesteet ladosta, ja tänään koirat pääsivät kokeilemaan taitojaan. Anki on meidän laumasta ainoa, jonka kanssa on harrastettu agilityä oikein ohjatusti. Kaija ja Inka ovat saaneet kokella hyppyjä kotioloissa muutamia kertoja ja nuorimmaiset ovat ehkä hypänneet esteen yli aikaisemmin kerran tai pari. Hyppyesteiden kaveriksi tehtiin vielä rengas. Siihen sai kelvata vanha pyöränkumi, joka ripustettiin maahan iskettyjen jenkatankojen väliin.

Anki nautti, kun pääsi taas kokeilemaan hyppyjä. Suoraan eteneminen onnistui heti, ilman kertauksia. Takaa kiertojakin kokeilimme ja hyvin nekin muistuivat mieleen. Rengas on aina ollut Ankille hankala, mutta nyt tekemämme viritys ei ollut Ankin mielestä lainkaan pelottava ja korkeuskin oli sopiva. Renkaan läpi hyppääminen sujui sekin kuin tanssi vaan.

Kaija oikein heräsi eloon, kun pääsi kiertämään tekemäämme rataa. Nyt harmittaa kovasti, että esteet ovat olleet ladossa käyttämättä taas vuoden. Viime kesänä taisimme pari kertaa tehdä radan koirille. Myös Inka tykkäsi hommasta, olihan luvassa nakkeja palkkioksi.

Nina, Käpy ja Pertta ovat kaikki alokkaita agilityssä. Mutta hienosti onnistui heiltäkin esteiden ylitykset. Yksi este kerrallaan ja heti palkkio. Monta kertaa nuortenkin kanssa tehtiin harjoituskierros. Viime vuonna meillä oli käytössä lasten leikeistä anastettu putki, mutta se on jälleen palautunut lapsille. Oma putki laitetaan kyllä hetimiten hankintalistalle.

Huomenna muutetaan hieman radan muotoa ja kokeillaan uudestaan.

Treenit tehtiin yksitellen, mutta tässä porukkariemua hyppyesteellä.

Vanha pyöränrengas pääsi uusiokäyttöön agilityradalla.

Kolopesijät

Koska mökillä tehdään remppaa, koirat joutuvat välillä häkkiin viettämään aikaa. Vaikka ne pysyvätkin hyvin aitaamattomassa mökkipihassa, niin emme halua ottaa sitä riskiä, että joku lähtee seikkailemaan omille teilleen, kun itse puuhaamme vasaran varressa.

Tulevaa käyttöä varten ostetut rakennuspaljut pääsivät väliaikaisesti toimittamaan koiranpesän virkaa. Kyllä kelpasi meidän kolopesijöille. Pesään pääsi paarmoja karkuun tai ainakaan paarmat eivät päässeet yllättämään selän takaa. Kolopesille oli myös toinen vaihtoehto - kotakommuuni. Sinne pääsi puolestaan mukavasti aurinkoa piiloon ja tuulenvire puhalsi kodan läpi.

Juhannus mökillä

Juhannus vietettiin työn merkeissä mökillä. Eli vanhaa mökkiä pistetään pikku hiljaa kuntoon siskon perheen kanssa. Koirilla oli rento juhannusmeininki ja ne viihtyivätkin hyvin rannassa kisaillen, lasten touhuja seuraten ja välillä uimassa käyden. Tosin meidän porukasta ainoa uimari on Anki, mutta se sitten ui muidenkin puolesta. Mökkijärvellä pesii tänä vuonna joutsen- ja sorsapariskunta. Molemmassa lintuperheessä on viisi poikasta, vai olikohan sorsanpoikasia kuusi? Koirat eivät lintujen touhuista suuremmin piittaa, mutta saattavat tarkkailla niiden ohipurjehdusta pää kallellaan.

Pertta ja vierailulla käynyt Pirre saivat rantahepulin

Käpy pääsi leikkiin mukaan.

Anki noutaa järvestä ulpukankukkia.

Jotain mielenkiintoista tytöllä on....

Anki pääsi mukaan ongelle.

Ainakin yksi rantalelu pureskeltiin uuteen muotoon.

Sisarukset koolla

Joutsenperheen touhuja oli kiva seurata porukalla