Tuholaiset?

Kuinka paljon tuhoa saa aikaan kuusi pientä griffonia, kun ne ovat keskenään kotona pitkän päivän? Vastaus on : joskus enemmän ja joskus vähemmän.

Harmittavin tuho on ehkä Ninan tekemä mokkulan tuhoamisyritys.Nina oli vielä melko tuore tapaus laumassamme, emmekä ymmärtäneen nuoren koiran taipumuksia kiipeillä tuoleilla ja pöydillä. Eräänä päivänä  Nina oli hypännyt tuolin kautta ruokapöydälle ja pureskellut pöydällä olleen mokkulan täyteen hampaanreikiä. Mokkulan hurjasta ulkonäöstä huolimatta, se ihme kyllä toimi vielä. Mokkulan ulkonäköä siistittiin hieman kiertämällä sen ympärille ilmastointiteippiä ja se on edelleen käytössä.

Lattialistat ovat pentujen suurinta herkkua. Niitä pitää kalvaa sieltä sun täältä. Kaikki ulkonevat kulmat ovat täynnä hampaanjälkiä. Mikä kumma niissä kiehtoo? Vaikka pennuille jätetään luvallista pureskeltavaa, niin silti lattialistoja on narskutettu ympäri huushollia.

Yllättäviä löytöjä ovat nakerrettu tuolinjalka. Mielestäni kukaan aikaisemmista koiristamme ei ole kiinnostunut tuolinjaloista, mutta Kävyn ja Pertan aikakaudella on keittiön tuolinjalkoihin ilmestynyt nakerruksia. Ja nakertelun jäljet näkyvät selvästi vaaleina kohtina pähkinän värisissä tuoleissa. Saman kohtalon on kokenut kukkapöydän virkaa tekevä penkki.

Niin ja jaloista tuli vielä mieleen öljyvärimaalauksessa käytetyn taulutelineen jalan tuhoaminen. Jalka on muutenkin vain peukalon paksuinen, joten se oli kalvettu lähes poikki. Tuhotyö muistuttu jo majavan tekeleitä.

Nahkaiset sohvat ovat saaneet myös osakseen koiran huomion. Pienet mainoslaput, jotka on tikaattu sohvan etusaumojen väliin, ovat kadonneet. Vain pari hassua lankaa törröttää muistuttamassa sohvan valmistajasta. Sohvaan on ilmestynyt myös pieniä viiltoja, mutta on vaikea käsittää kuinka koirat olisivat saaneet ne aikaiseksi. Ehkä se  mysteeri selviää joskus myöhemmin.

Nykyään on ilmeisesti muotia nakertaa mattojen kulmia. Keitiön maton tikatusta saumanauhasta on kadonnut sormenpään kokoinen pala ja saumanauhan sisältä on vedetty esiin lankaa. Toivottavasti reikä ei tulevaisuudessa suurene. Myös räsymaton reuna on saanut osansa ja kudesilmukka näyttää päivä päivältä pitemmältä.

Pentujen pissa-alustoiksi jätety sanomalehdet ovat melko usein pienenä silppuna keskellä olohuoneen lattiaa. Onneksi se vahinko ei ole suuri, mutta aiheuttaa kyllä siivoamista. Pennut saattavat vieläkin pissata lattialle joten parketti kärsii ja tummenee saumoistaan. Hieman lohduttaa se, että parketti ei ollut virheetön alunperinkään taloon muuttaessamme.

Yhteenvetona voisi sanoa, että melko pieniksi ovat jääneet koirien tekemät tuhot. Juuri tänään kuulin jutun terrieristä, joka oli päivän aikana pistänyt ranttaliksi ja syönyt uudehkosta sohvasta kulman pois. Kangas oli rikki ja vaahtomuoveja vedetty pihalle. Toinen vekkuli on naapuripitäjässä asuva venäjän vinttikoira, joka nauttii välipaloiksi isäntänsä cd/dvd levyjä.

Voiko näin suloinen pikku griffoni tehdä kolttosia kotona ollessaan?

6 x iltalenkki

Anki: Hihnassa kuljettiin aluksi hieman vetämällä, mutta pian vauhti tasaantui ja matka taittui 6-vuotiaan griffonin arvokkuudella. Vastaantulijoita ei juurikaan tervehditty, vaan heidän ohitse köpöteltiin ilman sen suurempia ohjelmanumeroita. Rentouttava iltalenkki.

Inka: Kauhealla tärinällä liikkeelle. Inka hyppeli lähes tasapökkää, kun huomasi pääsevänsä ykkösluokan lenkille. Vastaan tulevia koiria olisi kovasti haluttu tervehtiä lähempääkin, mutta ohitukset suoritettiin kuitenkin  suhteellisen tyylikkäästi tiukassa katsekontaktissa vieraaseen koiraan. Suojatien kohdalla Inka nyppäsi pannan päänsä läpi (aika normaali ilmiö), mutta tuli onneksi reippaasti tien yli. Ohi kulkevaa liikennettä ei onneksi ollut. Loppumatka tultiin sitten ilman hihnaa ja pantaa. Kaupan parkkipaikalla tehtiin Inkan kanssa Paikka-Sivulle-harjoituksia, jotka menivät loistavasti. Olikohan siihen syynä taskussa olleet palkkiot laihdutuskuurilaiselle.

Käpy: Hihnassa oli havaittavissa pienoista vetoa koko matkan. Hinhakäyttäytyminen oli näköjään unohdettu. Välillä kyllä tuntui siltä, että taito oli kyllä tallessa mutta tahtotila oli eri mikä emännällä. Vastaantulevia koiria ei ollut, joten lenkki sujui ilman ohitusharjoituksia. Tottelevaisuusharjoituksena otettiin sivulletuloa ja palkkioksi pieni pala edamia. Sivulletulo on vielä pentumaisen epävarmaa, mutta yritystä kuitenkin oli ihan mukavasti.

Pertta: Liikkeelle lähtö oli Hau! Ensimmäisen 50 metrin matkalla ainakin viisi kertaa Wuf! tai Räyh! Sitten matka alkoi sujumaan hiljaisemmin. Matkaa taitetaan nenä maassa ja neidillä on suuri tarve merkata jokainen heinänkorsi. Lenkin varrelle osui kaukolämpöverkon työmaa ja avonaisia ojia, joiden yli oli rakennettu metallisia väliaikaissiltoja. Pertta tuli reippaasti kolisevien ja epämääräisen näköisten siltarakennelmien yli. Mäyräkoiralle sanottiin Räyh, Räyh! Onneksi mäyris tuli perässä, joten loppumatka edettiinkin vauhdilla taakse vilkuillen. Häntä loppumatkalla alavireinen.

Kaija: Parta oli hieman kaijamaisen sottainen, mutta siitä huolimatta lähdettiin ihmisten ilmoille. Kaija kulkee myös nenä maassa ja merkkailee. Ja sen jälkeen merkkailee hieman lisää. Ja merkkaustyyli on kovin poikamainen, takasorkka sojottaa yläviistoon. Kaija on muuten niin kovin sievä ja mukava matkalainen. Pieni ja nätti.

Nina: Sivulle! Nyt mennään. Nina kulkee vasemmalla sivulla kuin palveluskoira ikään. Ninan pitkät jalat kiidättävät koiraa aina hieman edelle, mutta pieni vasemman käden ohjausliike palauttaa koiran takaisin sivulle. Matka taittuu joutuisasti. Sitten on pissa- ja haistelutauko ojanpientareella. Matkaa jatketaan jälleen siten, että tehdään seuraa-liikkeessä tiukkoja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Nina pysyy hyvin käännöksissä mukana ja ottaa katsekontaktia. Palkkioksi juustoa. Vielä muutama maahanmeno harjoitus ja lenkki rupeaa olemaan päätöksessä. Onneksi ketään ei tullut vastaan, niin onnistunut iltalenkki päättyi rauhallisissa merkeissä.

Peltotielenkki vaihtui tänään hihnakävelyyn

Laihdutuskuuri

Eläinlääkäri pisti Inkan laihdutuskuurille 3 viikkoa sitten. Taviotteena on pudottaa painoa 700 g. Karkeasti laskettuna se on reilu 10 % alkupainosta. Inka on ollut itse asiassa laihdutuskuurilla jo pari vuotta, mutta emännän kokeilemat konstit eivät oikein tahdo tepsiä. Meillä koirat ovat melkein kokonaan sekaruoalla ja nappulaa tarjoillaan vain silloin tällöin. Aamupalaksi tarjoillaan reilu ruokalusikallinen raejuustoa ja ilta-ateria koostuu (yrjölän)puurosta, johon on sekoitettu joko lihaa tai kalaa. Lihapuuroon on satunnaisesti lisätty loraus öljyä. Inka on hetken aikaa myös barffannut, mutta ilmeisesti annoskoko on ollut väärä, sillä paino on pysynyt sitkeästi ennallaan. Isännän tarjoamat herkkupalat eivät suinkaan ole helpottaneet asiaa. Puntari näyttää 6,7 kg.

Tämä laihdutuskuuri kokeillaan viedä läpi eläinlääkärin suosittelemalla nappulalla ja tarkalla annosmäärällä:  82 g nappulaa päivässä. Omatoimisesti muutin hieman ohjetta. Päiväannoksena on ollut 70 g nappulaa. Aamulla Inka on saanut teelusikallisen raejuustoa ja kourallisen nappulaa. Illalla tarjoilu on sisältänyt noin ruokalusikallisen lihapuuroa ja loput nappuloista. Tänään kävimme eläinlääkärissä puntarissa. Paino oli täsmälleen sama kuin kolme viikkoa sitten.

Nyt pistetiin nappulat vaihtoon. Kyseessä on jopa vieläkin vähäenergisempi kuivaruoka. Lihapuuron nökäre  jätetään kokonaan pois ja annosmäärä on nyt virallisestikin 70 grammaa. Kolmen viikon kuluttua käymme jälleen puntarissa.

P.S. Jotta Inkan ei yksin tarvitse laihduttaa, on myös emäntä pistänyt itsensä tiukalle dietille. Tavoitteena myös 10 % painonpudotus. Kumpihan saavuttaa sen ensimmäiseksi? :D

Inka-Punkero

Mustikkasuut

Viime viikonloppu vietettiin mökillä auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Ensimmäisen kerran sää oli suosiollinen ja oli kesäisen lämmintä. Aamukasteesta ja kellertävistä puiden lehdistä oli kuitenkin havaittavissa, että syksy on kovaa vauhtia saapumassa.

Sunnuntaina lähdettiin porukalla tutkimaan tarkemmin mökin lähimetsiä, josko niistä löytyisi syksyn satoa, sieniä tai mustikoita. Ensimmäinen reissu oli saaliin suhteen turha, mutta koirille löytyi oivallinen metsätie iltalenkkejä varten. Toisen metsätien varsi tarjosi meille jo mustikoitakin. Kiipesimme pientä rinnettä ylöspäin ja koirat kapusivat kintereillä. Kun mustikan poimiminen alkoi, niin..., noh, eihän siitä oikeastaan mitään tullut. Kuusi griffonia pyöri koko ajan ympärillä ja yritti napata poimimani mustikat kädestä suuhunsa. Aina kun pudotin mustikat pieneen astiaan, niin vähintään kaksi päätä kävi kurkkaamassa, että mitäs hyvää sinne laitettiin. Nopemmat ennättivät siepata sieltäkin pari mustikkaa. Tiesin Inkan olevan hyvinkin ahne herkuille, joten näytin sille, että siinä varvussahan niitä mustikoita on, senkun pistelet suuhusi. Ja Inkahan pisteli. Se etsi parhaimman mustikkamättään ja nyppi mustikan toisensa perään suuhunsa. Muut koirat eivät kikkaa hoksanneet vaan jatkoivat häiriköintiä. Sanoisin, että jokaiseen suuhun työnsin arviolta toistakymmentä mustikkaa. Pienet punaiset kielet olivat muuttuneet sinisiksi.

Mustikkasuiden kanssa en toista kertaa lähde marjametsään. Jos haluan, että sankoon jää jotain pakastimeen pistettävää, niin jätän koirat suosiolla kotiin.

Käpy mutusteli mustikoita mättäällä istuen.

Elokuun synttärisankarit

Elokuussa synttärietään viettävät sekä Anki että Nina. Anki täytti jo kokonaiset kuusi vuotta. Sanoisinko, että rouva on tullut keski-ikään.Nina puolestaan täytti kolme vuotta, nuori flikka vasta. Onnea päivänsankareille! Juhlimme synttäreitä pitkillä peltolenkeillä.

Anki 6 v.

Nina 3 v.

Koiranko tahdot ? No yhdenkö vaan ?

Tämä vallan hauska riimitetty runo kiersi facebookissa. Oli sen verta osuva, että laitoin tänne blogin lukijoiden iloksi. Kirjoittaja on tuntematon, mutta hänelle kaikki kunnia näistä värssyistä.

* * *

Koiranko tahdot ? No yhdenkö vaan ?

Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii päästä vähän löyhä.
...

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatkos leikkiin, mites ois vielä yksi ?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle jostain paikan raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta ?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin ? Mä oonko kohta vainaa ?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on koiriensa omistama.

-Kirjoittaja on tuntematon-

Naapurikopu

Vastapäinen naapuri sai tarpeekseen meidän lauman mölinöistä. Ulkoilutin juuri koiria ruokatuntini aikana, kun hieman kauempana asuva naapurini saapui koiransa kanssa meitä tervehtimään. Totta kai griffonlauma pisti parastaan, kun uhosi pihassa sipsuttavalle kleinspitzille. Se haukkukonsertti oli viimeinen pisara vastapäiselle eläkeläismiehelle. Paappa säntäsi ulos rivitaloasuntonsa ovesta ovenpielet paukkuen. "Etkö sinä saa niitä koiria hiljaiseksi? Aina ne huutaa, aina ne huutaa!!!". Paappa vielä raivosi, että asuntoalue ei ole mitään kennelaluetta ja kysyi milloin koirat muuttavat pois. Totesin vain yksikantaan, että koirat asuvat tässä tasan tarkkaan niin kauan kuin mekin. Noh, paappa lupasi ilmoittaa huutavista koirista kaupungille.

Sellainen episodi. Olin hieman järkyttynyt paapan käytöksestä. Aikaisemminkin hän oli huomauttanut koirien haukkumisesta ja olimmekin sopineet, että emme päästä koiria ulos enää iltayhdeksän jälkeen. Lisäksi olin ottanut tavakseni pyytää koirat sisälle saman tien, kun haukkuminen alkaa. Kello yhdeksän -sopimuksesta olimme pitäneet tiukasti kiinni. Ja päivällä koirien haukkumista on saattanut ajallisesti kestää ehkä minuutin verran, kun olen jo saanut kutsuttua ne sisälle. Haukkuhetket ovat olleet ruokatuntihaukku, iltapäivähaukku ja iltahaukku, joskus toinenkin iltahaukku, oikein mukavalla säällä. Omasta mielestäni olen saanut pidettyä "melusaasteen" melko pienenä. Onneksi myös kleinspitz-Siirin omistaja sanoi, että joutui varta vasten tulla katsomaan koiriamme, koska meitä näkyy niin harvoin ulkona koirien kanssa ja pahoitteli, että meillä on tuo "hankala naapuri".

Koiratarhan siirsimme takapihalle. Tämän asian olisin esittänyt seuraavaksi ratkaisuksi myös hermonsa menettäneelle naapurille, mutta hän piti käsiään korvillaan ja hoki vain hysteerisenä: "Aina ne huutaa, aina ne huutaa". Hankalan naapurin kanssa en enää tämän jälkeen keskustele. Jos hänellä on asiaa, hän voi jättää viestinsä postilaatikkoomme tai toimittaa asiansa kaupungin kautta, kuten uhkasi. Meidän markilla ei riidellä.

Terveisiä naapurille!