Kolopesijät

Koska mökillä tehdään remppaa, koirat joutuvat välillä häkkiin viettämään aikaa. Vaikka ne pysyvätkin hyvin aitaamattomassa mökkipihassa, niin emme halua ottaa sitä riskiä, että joku lähtee seikkailemaan omille teilleen, kun itse puuhaamme vasaran varressa.

Tulevaa käyttöä varten ostetut rakennuspaljut pääsivät väliaikaisesti toimittamaan koiranpesän virkaa. Kyllä kelpasi meidän kolopesijöille. Pesään pääsi paarmoja karkuun tai ainakaan paarmat eivät päässeet yllättämään selän takaa. Kolopesille oli myös toinen vaihtoehto - kotakommuuni. Sinne pääsi puolestaan mukavasti aurinkoa piiloon ja tuulenvire puhalsi kodan läpi.

Juhannus mökillä

Juhannus vietettiin työn merkeissä mökillä. Eli vanhaa mökkiä pistetään pikku hiljaa kuntoon siskon perheen kanssa. Koirilla oli rento juhannusmeininki ja ne viihtyivätkin hyvin rannassa kisaillen, lasten touhuja seuraten ja välillä uimassa käyden. Tosin meidän porukasta ainoa uimari on Anki, mutta se sitten ui muidenkin puolesta. Mökkijärvellä pesii tänä vuonna joutsen- ja sorsapariskunta. Molemmassa lintuperheessä on viisi poikasta, vai olikohan sorsanpoikasia kuusi? Koirat eivät lintujen touhuista suuremmin piittaa, mutta saattavat tarkkailla niiden ohipurjehdusta pää kallellaan.

Pertta ja vierailulla käynyt Pirre saivat rantahepulin

Käpy pääsi leikkiin mukaan.

Anki noutaa järvestä ulpukankukkia.

Jotain mielenkiintoista tytöllä on....

Anki pääsi mukaan ongelle.

Ainakin yksi rantalelu pureskeltiin uuteen muotoon.

Sisarukset koolla

Joutsenperheen touhuja oli kiva seurata porukalla

Griffontreffeillä

Perjantai-iltana oli pienimuotoinen griffontapaaminen. Tapaaminen päätettiin järjestää lyhyellä aikataululla, mutta lähes kaikki vanhat tuttavat ennättivät paikalle, sekä yksi uusi pikku griffoni perheineen sai tutustua alueen muihin partasuihin. Sää ei meitä tällä kertaa suosinut, vaan vettä ripsautti niskaan aina silloin tällöin. Onneksi kuitenkin säästyimme suuremalta sadekuurolta. Hyttysiä oli kyllä ihan vaivaksi asti. Laavulla sytytytetty nuotiotuli ajoi ne kuitenkin hieman kauemmaksi, mutta hyttysenpuremia taisi siitä huolimatta olla meillä kaikilla.

Griffontreffeillä ohjelmassa oli kävelyä pitkospuilla, jotka olivat hieman liukkaat sateen takia, esittely naksuttimen, kosketuskepin ja kosketusalustan käytöstä sekä griffoneiden juoksukilpailu. Juoksumatka oli n. 50 metriä ja jokainen griffoni sai kaksi lähtöä. Omistaja meni maaliviivan läheisyyteen kirittäjäksi ja avustaja päästi koiran irti lähtöviivalta. Ja kyllä sitä juostiinkin. Kukin tyylillään, jotkut tiheästi kipittäen ja toiset pitkällä loikalla liitäen. Voitaja löytyi pienen pienellä marginaalilla kakkoseen.

Kivaa oli taas kerran. Kiitos kaikille, jotka ehditte mukaan.

Kukkiva suo oli kaunis, mutta sade haittasi hieman matkantekoa.

Hyttyset kaikkosivat, kun nuotiotuli sytytettiin.

Juoksukilpailun avustaja päästi koiran irti ja etenemään kohti maalia.

Pitällä loikalla kohti emäntää.

Loppukirivaihe

Pepen juoksunopeus tuotti ykkössijan ja voittopokaalin.

Me!

Vesipeto Tipi

Kävimme pitkästä aikaa tervehtimässä Tipiä ja hänen emäntäänsä Marja-Terttua. Miten ihanaa voikaan pienen griffonin elämä olla maatilalla. On hevosia, lehmiä, kaverikoira Ape ja tietenkin oma ihmisperhe ja sieltä rakkain emäntä, joka ottaa koirat mukaan arjen askareisiin ja leppoisille metsälenkeille. Ja Tipi nauttii kesästä, pulahduksista vesilampareisiin ja kahluusta ojan pohjalla. Ei haittaa, vaikka vesi on vihreänä siitepölystä - Tipi kahlaa nautiskellen pienen hetken ja nousee vedestä parta ja tassut vihreinä. Vesipeto Tipi on on saanut myös omaan kotipihaansa ihanan pinkin ammeen, jossa voi käydä kastautumassa, jos siltä tuntuu. Ja Tipihän kastautuu. Se on niin parasta.

Tipin oma allas on ahkerassa käytössä

Onnenarkkilaisia tapaamassa

Lapin reissu on takana. Paluumatkalla poikkesimme Onnenarkin kenneliin tervehtimään Aarnikotkan kasvattia Elvistä sekä hänen perhettään. Elvis oli pentuna iloinen hyörijä ja häärääjä, jonka häntä huiskutti aina niin, että koko koira heilui. Ja iloinenhan se Elvis oli vieläkin. Se otti meidät portilla vastaan emäntänsä Miian kanssa häntä viuhuen vanhaan malliin. Ja kuten kunnon griffonin kuuluukin, vahtihaukkuhan se sieltä ilmoille kajahti. Muut Onnenarkin koirat säestivät kuorossa: "Vieraita saapunut!"

Laskimme mieheni kanssa omat koirat yksitellen aidatulle pihamaalle. Tutustumiset sujuivat paremmin kuin osasin arvata. Epäilin hieman Pertan suhtautumista vieraisiin koiriin, sillä yleensä se hieman aristelee ja aloittaa haukkumisen, mutta tällä kertaa sillä ei tuntunut olevan minkäänlaisia ongelmia. Pertta oli hyvin perttamainen, se ei halunnut olla huomion keskipiste vaan tyytyi sivustaseuraajan rooliin. Anki ja Inka ovat aina valmiita tutustumaan uusiin koiriin ja ihmisiin. Inka erityisesti tukki talon isännän syliin rapsuteltavaksi. Ninan pidimme hihnassa, koska tiedämme, että se komentaa vieraita koiria näykkimällä. Kaija suhtautuu yleensä hieman varauksellisesti vieraisiin koiriin, mutta tunsikohan se vielä poikansa Elviksen? Ainakin se haastoi nuortaherraa leikkiin kanssaan. Ja Käpy oli oma itsensä, ylitsepursuava poikatyttö.

Elviksen lisäksi Onnenarkissa asui tiibetinspanielien ja chihuahuan lisäksi myös toinen griffoni, suloinen Hippi, Elviksen morsian <3. Hippi seuraili toisten griffonien touhuja talon kuningattarelle sopivaan tyyliin, kävi tutustumassa arvokkaasti ja ystävällisesti vieraisiin, mutta ei lähtenyt sekaantumaan muiden puuhiin. 

Griffonit touhasivat keskenään pitkän tovin, kun ihmiset vaihtoivat kuulumisiaan. Suunnitelmissa on, että Elvis kävisi esittäytymässä Ylivieskan näyttelykehässä tulevana kesänä. Elvis on melko pienikokoinen griffonurokseksi, mutta kunhan massaa vielä kertyy hieman lisää, niin aika passeli paketti siitä tulee. Harmi kyllä, Elviksen alaleuka on kasvanut hieman vinoksi ja siitä syystä kulmuri pilkistää ulos toisesta reunasta. Vinous ei herran elämistä mitenkään haittaa, mutta ulkomuototuomari sen kyllä ottaa huomioon arvostelussaan. Elvis pääsee ehkä kokeilemaan agilityäkin. Se sopisikin hyvin lajiksi kevytrakenteiselle ja nopeajalkaiselle griffonille.

Oli todella hienoa päästä käymään Onnenarkissa, siellä asuu onnellisia koiria.

Aarnikotkan poika Elvis. Häntä huiskuu aina ja iloisesti.

Äiti ja poika silmäilevät toisiaan.
Elvis ehkä miettii, että miksi se äiti on kesäksi tuollaisen talviturkin päälleen pistänyt. 

Kaija haastoi Elvistä leikkiin kanssaan.

Inka ja Elvis tulivat heti hyvin juttuun.

Hippi ja Elvis pöydällä, jolle koirien on lupa kiivetä.
Mainio tähystyspaikka puutarhaan. 

Hei hei, Hippi ja Elvis ja muut onnenarkkilaiset!
Oli mukava nähdä, toivottavasti tavataan pian uudestaan.

P.S. Kiitos Miialle kivasta kassista. :)