Kokemusta hakemassa - Seinäjoki KV

Lauantaina katselin Käpyä hieman levottomin mielin. Käpy muistutti lähinnä shih tzua pitkine otsavilloinen ja vallattomana repsottavine turkkeineen. Kuinka kummassa sen saisi taiottua yhden päivän aikana griffonin näköiseksi? Koska taikasauvaa ei ollut, meidän räjähtäneen oloinen poikatyttö joutui trimmauspöydälle. Ajattelin, että minkälaisen sirkuksen Käpy saakaan aikaan pöydälle joutuessaan, sillä trimmaushommia oli viimeksi tehty keväällä. Kesän aikana oli suoritettu vain turkin kampausta ja parran pesua, sekä aika ajoin kynsien leikkausta. Mutta Käpy yllätti jälleen, niin kärsivällisesti se jaksoi seisoa pöydällä. Turkin pisimmät karvat nypittiin pois ja päälaen karvapehko siistittiin niin lyhyeksi kuin vain uskalsi, ilman että neidistä tulisi kaljun näköinen. Näyttelyihin lähdettiin loppujen lopuksi jotakuinkin siedettävässä turkissa.

Kehän laidalla Käpy tutustui muihin griffoneihin ja oli todella reipas hännänhuiskuttaja. Olin niin mielissäni siitä, että Käpy ei ujostellut suurta hälisevää Areenaa eikä vieraita koiria. Se oli näytteyissä kuin kotonaan. Ja kehässäkin neiti kulki niin kauniisti. Paikallaan seisominen oli Kävyn mielestä hieman pitkäveteistä ja silloin se pyrki liikumaan ja istumaan. Mutta kaiken kaikkiaan Kävyn esiintyminen sujui hienosti.

Tuomari piti Kävyn koosta, liikkeistä ja esiintymisestä, mutta väri ei sitten miellyttänytkään. Tuomarin mielestä turkissa oli liikaa "nokea". Laatuarvosanaksi tuli EH.


fin storlek, välutvecklat. feminint gott huvud o uttryck.
öronen kunde vara mer positiva. ngt kort hals, o rak frånt.
aningen lång i länden. tillräckligt vinklad bak.
tillräcklig pälsstruktur. färgen störs av mängd av sot.
rör sig mycket gott.

Trimmaus suoritettiin kahdessa pätkässä. Välillä käytiin pelloilla tuulettamassa turkkia.

Ensilumi

Ensilumi piti käydä testaamassa tutuilla peltoreiteillä. Puhtaaseen hankeen jäi kuuden koiran tassunjäljet sekä kahden ihmisen talvisaappaiden painallukset. Märkä lumi tarttui kiinni koirien tassukarvoihin, mutta se ei menoa haitannut.

Ensilumen riemua.

Laihduttajan ruokahalut

Inka on ollut laidutuskuurilla 2,5 kk ja neiti on hoikistunut jo silmin nähden. Vyötärön kohdalle on muotoutunut pieni kavennus, eikä koira ole enää yhtä pötköä. Myös selkäpuoli ja niska ovat kaventuneet ja askel keventynyt. Laihdutuskuurin edetessä Inkan ruokahalut tuntuvat vain kasvavan. Vaikka nappulamäärä on pysynyt samana ja sitä on määrällisesti melko paljonkin. Nappulat katoavat ruokakupista alta aikayksikön. Inka nielaisee jokaisen nappulan kokonaisena. Hampaat ovat suussa aivan turhan panttina. Inka saa ruokaa kolme kertaa päivässä. Aamupalan aikaan ruokakuppi ei edes ennätä kunnolla koskea maata, kun se on jo tyhjä. Välipalaa en tarjoa kuppiin lainkaan, vaan sirottelen nappuloita ympäri huonetta, jotta koiralla olisi jotain puuhaa niitä etsiessään. Iltaruokaa on sitten reilumpi annos. Hotkimisen välttämiseksi olen kokeillut antaa iltaruoan Inkalle kahdessa erässä. Toiveenani on ollut, että koira pureskelisi edes jälkimmäisen satsin, mutta ei, Se menee aivan samalla vauhdilla kurkusta alas kuin ensimmäinenkin. Kun Inka pääsee pois omasta "ruokailukarsinastaan" lähtee se tutkimaan muiden ruokakuppeja.  Joskun Inkalla käy tuuri, ja kaverin kupin reunoille on jäänyt jotain nuoltavaa. Inka kiertää uskollisesti kaikkien ruokakupit, ennenkuin suostuu siirtymään ulos iltapissalle.

Tämä reunastaan järsitty ruokakuppi voisi olla Inkan suunnattoman ruokahalun tuloksena syntynyt taideteos, mutta tosiasiassa kyseessä on Pertan purulelu.

Käpy pään päällä...

... ja joskus selän alla.

Lomaviikko tuli vietettyä perheen ja koirien kanssa mökkeillessä. Mökkielämässä on sellainen mukava piirre, että koirat nukkuvat yönsä vapaasti ympäri mökkiä. Tai oikeastaan ne eivät nuku ympäri mökkiä vaan pyrkivät emännän peiton alle, peiton päälle, polvitaipeisiin, kainaloon, niskakuoppaan ja missä nyt milloinkin se paras paikka tuntuu olevan. Kuusi lämmintä karvapatteria on ihan  mukava lämmike viileinä syysiltoina. Nukkumaan mennessä täytyy ottaa jo hyvä asento valmiiksi, sillä sen vaihtaminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi, kun pötkylät ovat muurautuneet kylkeen kiinni ja toimivat samalla tehokkaina painoina täkin päällä.

Yö menee yleensä rauhallisissa merkeissä. Tai no...Inka kuorsaa miehekkäästi patjan kulmalla. Joskus jopa niin lujaa, että koira pitää kääntää kyljelleen, jotta koko mökin täyttävä jyrinä saataisiin lakkaamaan. Kaija valtaa polvitaipeen ja puolustaa sinnikkäästi paikkansa. Siihen ei kenenkään muun auta pyrkiä, tai kuuluu kimakka kiljaisu ja koko porukka herää. Onneksi muut koirat tietävät sen ja antavat Kaijan nukkua rauhassa. Anki vetäytyy jalkopäähän, varpaiden lämmittäjäksi, ja saa nukkua siellä rauhassa ilman muiden koirien häiriköintiä. Pertta etsii hyvän paikan tyynyltä, pään vierestä. Joskus Pertan viiksikarvat kutittavat omistajansa nenää ja pieni karvakasa työnnetään hieman etäämmälle. Nina vaihtaa paikkaa moneen kertaan. Paras paikka on ehdottomasti emännän edessä peiton alla, mutta siellä tulee liian kuuma, ja Nina joutuu siirtymään lattialle vilvoittelemaan. Mutta eipäs mene kauaakaan, kun kullankeltainen  griffoni tunkee jälleen pää edellä peiton alle ja vetäytyy pienelle kerälle nukkumaan. Ja entäs sitten Käpy. Käpy haluaa olla kukkulan kuningas. Se yrittää vallata parhaan paikan, ainakin omasta mielestään. Käpy kiipeää emännän päälle nukkumaan. Siinä se makaa pitkänä roikaleena, itseensä tyytyväisenä, kunnes valahtaa selän taakse pötkölleen. Aamulla on usein sellainen nukkuma-asetelma, että Käpy makaa aivan pään vieressä ja lepuuttaa päätään emäntänsä korvan päällä. Onhan se niin ihanaa... <3

Päiväunia varten vuodesohvan tyynyt pöyhitään pehmeiksi torkkupaikoiksi.

Tassuhuolto

Eilen oli tassujen huoltopäivä. Huolto ei ole pelkkä trimmauspöydällä tapahtuva kliininen kynsien leikkaus vaan kyseessä on koirien pedikyyripäivä.

Meillä on niin mukava tilanne, että jokainen kuudesta griffonista antaa leikata kyntensä melko kiltisti. Inka vähän potkii, kun takajalan kippuraista kynttä leikataan. Ilmeisesti tuntuu vähän ikävältä, kun kynsileikkuri laitetaan anturan ja kippuraan kasvavan kynnen väliin, mutta kun kippurakynsi on katkaistu, niin potkiminenkin loppu.

Kynsien leikkuun ajaksi koira otetaan syliin selälleen ja homma alkaa mahan rapsuttelulla. Kun koira on rentoutunut otetaan ensimmäinen tassu käsittelyyn. Ja naps, naps. Kynsi kerrallaan lyhyeksi. Ja sitten välirapsuttelut ja siirtyminen seuraavaan tassuun. Näin jatketaan, kunnes kaikki kynnet on leikattu. Kävyn ja Kaijan kohdalla pitää muistaa myös takajalkojen kannuskynnet, etteivät pääse kasvamaan liian pitkäksi. Liian pitkät kannuskynnet voivat tarttua johonkin kiinni ja repeytyä. Kun kaikki kynnet ovat lyhyet niin koko touhun päälle vielä rentouttavat pitkät sivelyt pitkin koiran kylkiä ja mahapuolta. Niin mukavaa - koirienkin mielestä. :)

Kynsien lyhennyksen jälkeen jatkettin anturoiden välissä olevien karvojen siistimisellä. Inkalla oli jäänyt pihkaa tassukarvoihin ja havunneulanen oli takertunut "vuohiskarvoihin". Tässä taas muistutus itselle siitä, että tassut pitää tarkistaa päivittäin. Kun anturakarvat olivat kaikilla siistit, alkoi koirien mielestä se paras osuus. Tassujen rasvaaminen.

Koirien anturat kuivahtavat välillä ja tuntuvat kovin karheilta. Silloin on tassurasva paikallaan. Tällä kertaa ainoastaan Kävyn ja Pertan muutama antura vaikutti hieman kuivalta, mutta päätin silti rasvata koko porukan. Rasvana käytin vihreässä purkissa olevaa tervantuoksuista Hundsalvaa. Levittelin rasvaa reilusti jokaiseen anturaan ja samalla koirat saivat rentouttavan tassuhieronnan. Hundsalvassa on se hyvä puoli, että koirat moittivat jonkun verran sen hajua, eivätkä ala nuoleskelemaan tassujaan. Usein käytän tassuihin  myös vaseliinia. Suunnitteilla on myös omatekoisen rasvan tekeminen, jossa pohjana toimisi mehiläisvaha, mutta en ole vielä saanut sellaista aikaiseksi.

Mutta nyt on tassut hoidettu ja koirien taas mukava tassutella.

Hihnan käyttöohje

Voi että mä tykkään! Viime kevään sinnikäs uurastus on palkittu. Meillä on kaksi 11 kuukauden ikäistä pentua, jotka kulkevat kauniisti hihnassa.

Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun kävin istumamssa Tommy Wirénin luennolla. Päivän aikana tuli esiin useitakin hienoja Tommyn ajatuksia, mutta yksi jäi erityisesti mieleen. Tommy sanoi, että jokaisessa kaupassa myytävässä koiran hihnassa tulisi olla käyttöohje. Käyttöohjeessa pitäisi lukea, että aina kun koira vetää hihnaa, niin hihnan päässä oleva ihminen pysähtyy. Tommy ei ehkä käyttänyt aivan näitä sanoja, mutta ajatus oli tämä. Pentu tulee opettaa jo ensimmäisestä hihnalenkistä lähtien siihen, että hihna on sellainen kapistus, että jos se kiristyy niin matka tyssää siihen.  Ja se tapahtuu joka kerta. Kun pentu osaa hihnan käyttöohjeen, niin se ei vedä hihnassa.

Tämä ajatus kirkkaana mielessä opetin sinnikkäästi pentuja koko kevään. Treenasin kumpaakin pentua yksitellen, pieniä 200 metrin lenkkejä kiertäen. Kaikki sujuikin hienosti ja pennut oppivat nopeasti. Muutama viikko sitten otin ensimmäisen kerran molemmat pennut yhtäaikaa lenkille. Kävyn hihna vasempaan käteen ja Pertan oikeaan. Lenkin alku oli yhtä showta. Pennut kisailivat siitä, kumpi on nopeammin kävelyreitllä, mutta jo muutaman stopin jälkeen niiden muisti palautui ja hihnan käyttöohje muistui mieleen. Sen jälkeen kiersimme puolen kilometriin lenkin vieri vieressä. Ei hihnan kiskontaa. Omat kädet saivat liikkua normaalisti, aivan kuin hihnoja ei olisi ollut lainkaan. Ja pennut pysyivät rintamalinjassa. Mahtavaa! Ajattein kyllä, että kysymys oli pelkästään sattumasta, mutta eilen toistimme samanlainen lenkin parivaljakon kanssa ja homma toimii. Nyt  uskallan jo lähteä pitemmällekin lenkille sisarusten kanssa ja tiedän, että lenkillä ei tarvitse menettää hermoja hihnaa riuhtovien pentujen takia.

Hihnalenkkien vastapainona koirat saavat juosta vapaana peltoteitä.

Naurava sukka

Vuosi sitten, naurujoogatuokion päätteeksi, sain muistoksi naurupussin. Punainen pussi, joka nauraa hohottaa, kun sitä puristaa. Aivan hulvattoman hauska lelu sekä ihmiselle, että tietenkin koiralle. Koirilla oli itse asiassa niin hauskaa naurulelun kanssa, että pussi revittiin riekaleiksi ja naurava muovikoneisto jäi ilman suojaavaa pussukkaa. Koska lelu oli koirille kuitenkin erittäin mieleinen, pistin naurukoneiston sukkaan, ja sukan toiseen sukkaan ja solmu vielä sukan varteen, ja taas oli lelu valmiina koirien leikkeihin.

Anki tietää ja muistaa naurusukan säilytyspaikan, olohuoneen lipaston ylähylly. Anki jää nykyään hyvin usein lipaston eteen seisomaan ja alkaa pitämään hassua kurkkuääntä. Kun Ankilta kysyy, että mitäs se Anki oikein haluaa, niin kurkkuääni voimistuu ja neiti alkaa tanssia kahdella jalalla ja kurkottelee lipastoon päin. Mitäs siinä sitten muuta voi tehdä, kun avata lipaston ovi ja ojentaa lelu Ankille. Siitäkös se riemu repeää. Koko koiralauma haluaa naurusukan itselleen, mutta jotta sen saisi pois Ankilta, pitää se yrittää ryöstää. Hyvin harvoin ryöstöyritykset onnistuvat. Muut koirat eivät onnistu jallittaamaan lelua Ankilta. Välillä Anki puristaa lelua ja naurunkäkätus raikuu huushollissa. Hupaisaa on myös se, että mitkään makupalat tässä maailmassa eivät saa Ankia luovuttamaan nauravaa aarretta, olemme sitäkin joskus ilkikurisesti kokeilleet. Muut koirat nauttivat juustonpaloista ja Anki istua jökötti pöydän alla naurava sukka suussaan.

Lelua ei koskaan jätetä koirille vaan ne saavat valvotusti leikkiä lelulla kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen lelu laitetaan taas hyllylle säilöön.

Naurusukan entinen olomuoto oli naurupussi

Inkan virallinen punnitus

Vähän jälkijunassa tulee tämä blogipäivitys. Kävin Inkan kanssa perjantaina Mai-Vetin puntarissa ja lukemat näyttivät 6,3 kg. Alaspäin oli siis tultu virallisestikin 400 g neljässä viikossa. Kova on tahti. Sopiva painonpudotus olisi tämän kokoluokan koiralle 200 g kuukaudessa, eli nyt mennään tuplavauhdilla. Sovittiin eläintenhoitajan kanssa, että annoskoko pidetään kuitenkin samana, mutta välillä voi Inkalle tarjota myös jotain kevyttä herkkuakin. Lisäämme hieman raejuuston määrää aamupalalle ja nyt voi taas palkata kevyillä namipaloilla temppujen tekemistä ja toko-liikkeitä, joita silloin tällöin teemme hihnalenkin sijasta, mikäli ulkona on kovin sateista.