Peltolenkki sinällään oli ihan mukava. Koira kulkivat peltotien pääväylää, missä olivat päässeet viilettämään vain kerran aikaisemmin. Yleensä kuljemme peltojen laitamia ja kaukana ajotiestä, mutta nyt ei ollut vaaraa muusta liikenteestä - oma automme seisoi tulppana keskellä tietä. Ainoastaan Inka moitti lenkkiä. Sen tuli kylmä talvisessa viimassa. Inkan turkki on harva, eikä se lämmitä hyvin. Suojaksi laitettu villaliivikään ei auttanut riittävästi, sillä tuuli puhalsi sen läpi. Lopulta Inka jäi seisomaan hytisten hankeen ja osoitti sillä tavalla mieltään typerää peltolenkkiä kohtaan.
Peltolenkki jäikin melko lyhyeksi ja taisi olla viimeinen tämän talven osalta. Lastasimme koirat takaisin autoon ja isännän apuun hälyttämä poika saapui lapion kanssa paikalle. Auto saatiin kuin saatiinkin irti hangesta ja peruuttamalla takaisin hoidetulle väylälle.
Tänään otin ompelukoneen esille ja kaivelin varastoistani palan toppakangasta sekä fleeceä. Ompelin Inkalle lämpimän, tuulenkestävän liivin. Seuraavalla kerralla ei neidin tarvitse palella.
