Hellettä, lämpöhalvausoireita ja kramppeja.

Sunnuntaipäivä oli todella lämmin ja koirat saivat kulkea vapaasti sisätiloissa ja tarhassa. Ulko-ovi oli auki lähes koko ajan, jotta ilma kiertäisi edes hieman. Pissalenkille lähdettiin vasta yhdeksän jälkeen illalla, kun aurinko oli jo matalalla ja ilma jäähtynyt. Iltapalan koirat saivat lenkin päätteeksi ja pikku hiljaa kävimme kaikki yöpuulle. Puolenyön aikaa heräsin kamalaan mekkalaan. Näin, että koirat pyörivät Inkan ympärillä. Inka raukka istui pöydän alla järkyttyneen näköisenä ja haukkoi henkeään. Ajattelin heti, että kyseessä on lämpöhalvaus, ja nappasin koiran syliini ja kiirehdin kylpyhuoneeseen. Inkan parta oli märkä kuolasta ja hengitys oli nopea. En uskaltanut suihkuttaa koiraa kylmällä vedellä, sillä ajattelin Inkan kiihtyvän vain enemmän, sillä pesen sen harvoin suihkulla eikä se ole tottunut siihen. Laskin kylmää vettä pesuvatiin ja laitoin Inkan sinne istumaan. Kastelin vielä froteepyyhkeen ja asetin sen selän päälle. Pikku hiljaa koiran hengitys tasaantui ja koira katseli minua hölmön näköisenä. Odottelin vielä tovin ja siirsin koiran omaan petiinsä nukkumaan märän pyyhkeen alle. Otin vielä pakastimesta jäisen vihannespussin ja käärin sen toieen pyyhkeeseen ja sujautin Inkalle tyynyksi. Loppuyö meni hyvin ja Inka nukkui makuuhuoneessa sängyn vieressä muiden koirien ihmetellessä koiraportin takana.

Maanatai valkeni myös helteisenä, mutta onneksi tuuli hieman. Erotin Inkan päivän ajaksi muista koirista laittamalla pentuaitauksen suorana aitana olohuoneen ja keittiön väliin. Inka saisi toipua rauhassa yöllisestä episodista eivätkä muut koirat pääsisi häiritseään sitä. Työpäivän päätytyä koirat saivat jälleen olla yhdessä. Ulkoilun jälkeen koirat asettuivat makoilemaan sohvalle ja lattialle. Inka makasi sohvan toisessa päässä ja itse katselin jotain sisustusohjelmaa. Yhtä-äkkiä Inka alkoi kramppaamaan.Muut koirat olivat ohjuksena paikalla  ihmettelemässä tapahtumaa. Suojasin Inkaa muilta koirilta ja nappasin sen nopeasti syliini. Ja taas sydän kylmänä pesuhuoneeseen. Laitoin Inkan lattialle makaamaan ja ajattelin, että ei tämä kyllä lämmöstä voi johtua. Inka suusta oli tullut hieman vaahtoa ja koira katseli minua kuin jotain vierasta.

Nyt on eläinlääkäriaika varattuna. Otetaan verikokeet ja katsotaan mikä tyttöä vaivaa. Oireet viittaavat mielestäni epilepsiaan. Ilmeisesti näin ensimmäisellä kerralla vain pienen kohtauksen ja ydistin oireet epähuomiossa lämpöhalvaukseen, sillä aihe oli ollut puheena hellepäivän aikana monta kertaa ja yöllä ei ajatus sitten oikein juossut kunnolla.

Anki ja Inka Emman rapsuteltavana.

Porttikielto

Inhoan rajoittaa koirien liikkumista talossa, mutta joskus minullakin järki menee tunteen edelle. Viritimme makuuhuoneen oven eteen portin, niin että koirat eivät pääse sinne enää lainkaan. Näin pystytään estämään sänkynkastelijan ilkivalta ja pyykkokonetta kuormittava pissapyykki. Pari yötä meni valvoessa, sillä joku koirista kitisi portin takana pääsyä kainaloon. En tarkastanut kuka se oli, mutta eipäilen joukon vanhinta, Ankia, tai sitten huomionkipeää Ninaa. Harkitsen portin pois ottamista vasta sitten, kun molemmat pennut ovat 100-prosenttisen sisäsiistejä. Siihen saattaa kokemuksen mukaan vierähtää tovi jos toinenkin.

Nina ja Anki

Sängynkastelija

Joku koiralaumassamme on sängynkastelija. Kun silmä välttää, hyppää koira muina miehinä sängylle ja pissaa sinne. Kuinkahan monta kertaa pesukone onkaan joutunut myllyttämään koiranpissatäkkejä ja lakanoita. Mistä kummasta moinen sängynkastelu voisi johtua? Syyllistä on yritetty saada kiinni monta kertaa, mutta pissaus on suoritettu niin vaivihkaa, että karvaakaan ei ole jäänyt todisteeksi. Pääepäilty on ollut Pertta, jolla on enemmän sisäsiisteysongelmia kuin siskollaan. Aikuiset koirat ovat sisäsiistejä, ainoastaan Nina saattaa käydä yön aikana pissalla oven eteen laitettujen sanomalehtien päälle. Lehdet ovat vielä käytössä pentujen takia.

Tänään sitten käry kävi. Sängyssä oli tuore pissa, melkein höyrysi vielä. Alkoi tupatarkastus. Kenen pylly on märkä? Ei kukaan aikuisista, niinkuin arvasinkin, myös Pertan pylly oli kuiva. Katseet kohdistuivat Käpyyn, joka ylpeän näköisenä peilasi itseään käytävän peiliovesta. Ja näinhän se vain oli, että Käpy oli temput tehnyt. Nyt tiedän olla tarkkana. Kun Käpy hiippailee jälleen sänkyä kohti, niin kotkan silmä seuraa.... :D

Näin tyylikkäästi pissat tehdään ulos.

8 kk = 12 vuotta

Tänään kiersi Facebookissa kuva, jossa oli kaavio koiran iästä verrattuna ihmisen ikään. Siinä kaaviossa meidän tänään 8 kk täyttävät pennut olisivat ihmisen iässä 12-vuotiaita. Ja se saattaa hyvinkin pitää kutinsa. Pennut kokeilevat kaikkia asioita, ovat yltiöpäisiä ja uhmakkaita. Pikku-teinejä. Varsinkin Käpy tekee ensin ja ajattelee vasta sitten, jos ajattelee lainkaan. Viime aikoina merkille pantavaa on räkyttäminen. Tästä olen tainnut kirjoitella jo aikaisemminkin. Voi elämän kevät sentään sitä konserttia, mikä syntyy kun huomataan jotain haukuttavaa. Ja senhän ei tarvitse olla mitään kummoista. Useimmiten pennut haukkuvatkin jotain aivan olematonta, joskus naapurista kuuluvaa puhetta, joskus tyhjänä ammottavaa katua. Mutta haukkua pitää.

Tänään kävimme kytöteillä juoksuttamassa koiria vapaana. Ja olihan se mukavaa, vaikka vapaana kulkevaa joukkoa pitää pitää tarkasti silmällä. Pertta löysi jonkun toisen eläimen jättämän kakkapökäleen ja yritti napata sen suuhunsa. Pökäle potkaisiin kauas ojan toiselle puolelle, mutta paluumatkalla sama pökäle houkutti taas ja Pertta kuljetti sitä ylpeänä suussaan. YÄK! Käpy löysi ojan, josta sen oli tarkoitus ilmeisesti juoda hieman janoonsa. Ojareissu päätyi käpymäisesti polskahdukseen ja turkin kasteluun. Käpy katosi myös välillä viljapeltoon tutkimaan sen salaperäistä maailmaa. Huhhuijaa, mikä perään katsominen meidän varhaisteineissä välillä on. :D

Pertta nostettiin rehupaalin päälle poseeraamaan.



Käpy kulkee aina askeleen edellä muita.



Itärannan tähteä valitsemassa

Nopsasti aika kuluu ja en ole ennättänyt päivittää blogia hetkeen aikaan. Maanantaina osallistuimme neljän koiran voimalla kylätapahtumaan, johon kerääntyi kaikkiaan ehkä kolmisenkymmentä koiraa emäntineen ja isäntineen. Tapahtuma alkoi kävelylenkillä kylätalolle, jossa oli tarjolla mehua. Koirat pääsivät halutessaan järveen jäähdyttelemään ja moni käyttikin tilaisuuden hyväkseen. Loppuilta menikin sitten leikkimielisen koiranäyttelyn merkeissä. Ensin kaikilla oli mahdollisuus osallistua näyttelyharjoituksiin ja sen jälkeen alkoivat varsinaiset näyttelykehät, pennut, pienet ja suuret koirat. Minulla oli kunnia toimia pienten koirien tuomarina. Ja sepäs olikin yllättävän haastavaa. Oli todella hankala valita kehän paras koira. Kaikki koirat olivat omalla tavallaan kauniita ja ihania. Ja kaikki koirat käyttäytyivät tosi hyvin sekä kehää kiertäessään että pöydällä ollessaan. Valitsin kehän parhaaksi koiraksi pinserin, joka oli fyysiseti hyväkuntoisen oloinen, esiintyi edukseen ja oli olemukseltaan iloinen ja sosiaalinen. Käpy osallistui viereiseen pentukehään handlerinaan veljentytär Kristiina. Ja hienosti osallistuikin, parivaljakko voitti pentukehän ja pääsi vielä kisaamaan Itärannan tähti-tittelistä. Loppusijoitus oli hieno kolmas sija.

Kylän koirat kylätalon rannassa.

Molskis!

Käpy oli taas tänään vauhdissa sunnuntailenkillämme. Koirat kulkivat vapaana ja keli oli juuri sopiva. Pieni tuuli puhalsi ja piti hyttyset loitolla. Käpy säntäili tapansa mukaan tutkimaan paikkoja. Ojan pohjalla oli ilmeisesti jotain hyvin mielenkiintoista ja Käpy säntäsi täydellä vauhdilla tutkimaan asiaa. Kuului vain molsis ja siellä se Käpy pulikoi vedessä. Hieman nolona neiti sieltä ylös kömpi. Turkin ravistus ja kunnon kuivaus nurmikkoon ja taas oli villikko valmis jatkamaan matkaa.

Mitä ripeämpi ravistus, sitä kuivempi turkki.

Pepe perusjätkä

Sijoituksessa olevasta Pepestä on tullut jääräpäinen jätkä. Teini-ikä puskee päälle. Luoksetulo-kutsut eivät toimi ja mustasukkaiseksikin Pepe on kuulemma heittäytynyt. Pieni griffoni kokeilee rajojaan.

Pepe on perusjätkä.

Pikku pyykkärit

Pyykinpesupäivä. Mökkielämä tuottaa yllättävän paljon likapyykkiä. Vaihtovaatteiden lisäksi pitää pestä petivaatteet ja mökiltä tuodut verhot ja astiapyyhkeet. Pyykkikone käynnistyi tänäänään neljä kertaa. Aina kun lähdin pesuhuoneeseen, seurasi kuusi varjoa perässäni. Pikku pyykkäreistä ei kovin paljon hyötyä ollut, mutta joku pikku avustajista siivosi lattialle pudonneen märän sukan nopeasti pois. Se löytyi pienen etsimisen jälkeen takkahuoneen matolta. Pyykkärit tarkistivat myös saunan tilanteen ja maistelivat tuhkaluukusta löytyneitä hiilenpalasia. Välillä kuului kahinaa, kun joku pikku pyykkäreistä yritti tunkea itseänsä muovikassiin, joka sisälsi vuodevaatteita. Välillä samaisen muovipussin päällä oli hyvä ottaa pikatorkut. Anki-pyykkäri yritti hieroa itseänsä pyykkinarulla roikkuviin märkiin vaatteisiin. Sie kulki pyykkitelineen puolelta toiselle ja liu'utti kylkeänsä alhaalla roikkuvia vaatteita vasten. Koskaan en päässyt salaa livahtamaan pesuhuoneeseen puolelle nostamaan vaatteita narulle, vaan uskolliset pikku pyykkärit olivat aina kaverina.

Inka toimi pyykkipäivänä lähinnä tarkkailijan roolissa.

Mökkielämää katvealueella

Kesämökki sijaitsee pienen paikkakunnan pienessä kylässä ja keskellä metsää, johon ei nykyajan viestintävälineet ylety, ainakaan pilvisenä sadepäivänä. Hyvän sään aikana saattaa kännykkä toimia ja nettitikkukin ladata tietoa netistä h-i-t-a-a-l-l-a yhteydellä. Mutta viimeiset neljä päivää olimme lähes täydellisessä katveessa. Vain minä, mieheni ja kuusi griffonia sekä kesäsadetta päivästä toiseen.

Koirat viihtyivät mainiosti mökkieläämää vietellen. Mökin ovi oli koko ajan auki ja koirat pääsivät aina halutessaan ulos juoksentelemaan. Nurmikko oli märkä ja se vähän haittasi hienohelmojen menoa, mutta rannalla oleva märkä hiekka oli sen sijaan oikein kiinnostava. Käpy ja Pertta kaivoivat siihen kilpaa kuoppia, Inka ja Kaija kierittelivät hiekassa yrittäen ilmeisesti lievittää hyttysten pistojen aiheuttamaa kutinaa ja Nina kiihdytteli tapojensa mukaan täyteen vauhtiin märkä hiekka paakkuina lennellen, haastaen pentuja kilpasille. Anki istui usein tyylikkäänä vahtina laiturilla ja näytti odottavan taviperhettä saapuvaksi. Muiden touhut eivät sitä paljon liikuttaneet.

Joskus aikuiset koirat jäivät mökin sisälle sadetta pitelemään, mutta pennut säntäsivät rantaa kohden kuin villivarsat. Siellä ne sitten tovin ihmettelivät että missä muut ovat, mutta keksivät pian itselleen jotain touhua. Välillä ne silppusivat löytämänsä tuohenpalasen pieniksi päreiksi ja välillä tutkivat maastoa vähän laajemmalti. Jälkimmäisessä tapauksessa kuului yleensä kutsuhuuto takaisin torppaan.

Kotiinlähtö koitti neljännen mökkipäivän jälkeen. Koirat tuntuivat olevan tyytyväisiä myös kotiin saavuttaessa. Tällä hetkellä kaikki kuusi partasuuta nukkuvat tyytyväisinä kuka petissään ja kuka lattialla.



Anki luonnonkauniina mökillä.



Kokkola KV 2012

Herätyskello oli laitettu herättämään klo 6 lauantaiaamuna, mutta enhän minä malttanut niin myöhään nukkua. Uni loppui jo puoli kuuden aikaan ja aloittelin kahvinkeiton ja laitoin koirille aamupalan. Hyvä vain, että heräsin hieman aikaisemmin sillä tavaroiden keräämiseen menikin aika lailla aikaa. Otin mukaan teltan, kolme ohjaajantuolia, koirien häkit matkustamista varten, vesipullot, juomakupit, eväät, aurinkorasvan, kameran, koirien paperit ja kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Pikkutavarat sopivat kuitenkin yhteen reppuun ja se oli tavoitteenakin.

Seitsemältä oli treffit Pepe-griffonin kotipihassa, jossa odottivat jo siskoni ja veljeni vaimo. Reissu tehdään siis akka-porukalla. Purin tavarani meidän vanhasta pakettiautosta ja siirsin ne ilmastoituun farmariautoon. Hyvin suunnitellen kaikki sopi sisään, tavarat, koirat ja ihmiset, eikä kenelläkään ollut edes ahdasta. Matka alkakoon.

Kokkolan näyttelypaikka oli raviradalla, jossa oli hyvin helteistä, eikä puun puikkoa suojana. Pystytimme teltan kehän läheisyyteen varjoksi koirille. Avasimme teltan jokaisen sivuluukun, jotta ilma pääsisi kiertamään, eikä teltasta tulisi hautomoa ja asettauduimme tuloleihin teltan varjoon.

Raffe kävi emäntänsä kanssa tervehtimässä meitä ja pentuja. Kyllä se Raffe osaa olla niin komea, Turkki on aivan ihana värinen ja poika on tosi tuttavallinen kaikkia kohtaan. Yhtä äkkiä kello olikin jo viitta vaille kymmenen ja tuli hieman kiire ottaa Pepe pois kevythäkistä ja pistää näyttelyhinha kaulaan, kammata parta  ja jalkakarvat suoraksi, tarkastaa että mahanalusta on siisti ja vielä muistaa pistää itsellekin numerolappu roikkumaan paidan helmasta. Ja yhtä kovalla kiireellä valmiiksi myös tyttöpennut, Käpy ja Pertta. Hieman meinasi jo siinä hiki tulla.

Pepe kutsuttiin ensimmäisenä kehään. Tuomarina oli Markku Kipinä. Kehän kiertäminen sujui jotenkuten, Pepe veti milloin sinne päin ja milloin tänne päin, joten kovin kauniilta se ei varmaankaan näyttänyt. Pöydällä Pepe teki yllätysvedon. Kauhea vastustelu hampaiden katsomisessa. En osannut lainkaan varautua siihen, sillä viikkoa aikaisemmin Laukaan näyttelyssä purennan tarkistaminen sujui ilman sen kummempia ongelmia. Mutta nyt Pepe oli päättänyt, että niitähän ei sitten katsota. Piste. Kipinä oli kärsivällinen ja annettiin pennun rauhoittua ja käänsin pojan katsomaan kehän laidalla olevia siskojansa. Tuomari kokeili uudestaan tarkistaa purentaa ja nyt se onnistuikin jo paremmin. Ei mitenkään mallikelpoisesti, mutta onnistui kuitenkin. Kipinä tykkäsi Pepestä ja piti sitä erittäin lupaavana uroksena, mikäli alaleuka kaareutuisi vielä kiinni asti. Nyt se törröttää pitkällä, niin että alahampaat vilkkuvat ja kielikin saattaa näkyä. Pepe ei kuitenkaan saanut KP:ta huonon käytöksensä takia.

Seuraavaksi olikin vuorossa jo sisaruspari Käpy ja Pertta. Toiveet kohistuivat Käpyyn, joka osaa esiintyä paremmin ja ryhdikkäämpi askelluksessaan. Minä vein Perttaa ja siskoni tuli perässä Kävyn kanssa. Pertta viipotti menemään häntä alhaalla roikkuen. Sivusilmällä näin, että Käpy veti hieman perässä, eikä sen ravi ollut parhaimmillaan. Tuomari tutki Pertan ja piti kovasti tytön purennasta ja kuono-osasta. Hampaiden katsominen luonnistui hyvin. Sitten kehää kiertamään ja edestakaisin. Kipinä sanoi, että yritä saada häntä nousemaan ylös. Tiesin, että se taitaa olla turha toivo ja niin olikin. Häntä roikkui edelleenalavireisesti mutta ravi meni hyvin.

Sitten Käpy. Käpy esiintyi pöydällä hieman levottomasti, mutta sai silti kehuja luonteenstaan. Kehässä mentiin yksin melko nätisti ja edestakaisin liikekin sujui melko mallikkaasti. Tuomari kuitenkin piti Perttaa ulkomuodollisesti parempana ja toivoi, että saataisiin se häntä vielä nousemaan. Hän ehdottikin, että kierrettäisiin kehää eri järjestyksessä. Ensin Käpy ja sitten perässä Pertta. Lähdin viemään Käpyä edellä ja siskoni toi Perttaa perässä. Ja kuinkas ollakaan, häntä nousi aika ajoin selän päälle. Wau! Hyvä Pertta. Ja niin Markku Kipinä kruunasi Pertan ROP pennuksi.

Viimeisenä luokkana oli Petit Brabanconit ja veljeni vaimo ja Pirre pääsivät kehään. Pirre oli jo toista kertaa näyttelyssä, vanha kehäkonkari siis, mutta emäntä esitti koiraa elämänsä ensimmäisen kerran.  Kehässä meni hienosti. Pirre kulki ehkä hieman löysällä askeleella. Mahtoiko johtua helteestä. Pöydälläkin sujui paljon Laukaan näyttelyä paremmin ja Pirren pienestä vastustelusta huolimatta purenta tarkastettiin tällä kertaa. Tuomeri piti Pirren kokoa sopivana ja sanoi, että turkin värin pitäisi hieman puhdistua. Onhan Pirre vielä melko tumma tapaus, mutta niin nätti.

Kehän jälkeen hain palkinnot kilpailutoimistosta ja huomasin, että Kävyn ja Pertan merkinnät olivat tulleet väärin papereihin. Pertan ROP-merkintä oli Kävyn paperissa. Kävin vielä korjauttamassa merkinnät kehäsihteerillä. Toivottavasti hän muistaa laittaa ne virallisiin papereihin oikein.

Pertta ROP-pennuksi.

Pirre ja emäntänsä ensimmäistä kertaa yhdessä kehässä.

Omat näyttelyttreenit

Neljän pennun kanssa voi jo pitää ihan mukavat näyttelytreenit. Mukana treeneissä Käpy ja Pertta, sekä sijoitusuros Pepe ja kasvatti Pirre. Asetimme trimmauspöydän keskelle pihaa  ja merkitsimme kehän sen ympärille ensimmäisellä mieleen juolahtavalla ja silmään osuvalla välineellä, joka sattui olemaan jatkojohto. Itse asettauduin tuomarin rooliin ja siskoni ja veljeni vaimo kierrättivät pentuja kehässä. Ihan hyvinhän se sujui omalla porukalla. Pepe pyöri kehässä lisääntymisviettinsä lumoissa. Kehän toisella sivustalla Pepe kiiruhti kauniilla ravilla tyttöjen luokse ja toisella sivustalla peruuttamalla, katse tiiviisti tytöissä. Toivottavasti huomisessa näyttelyssä ei mennä samalla kaavalla. Pirre meni nätisti ja näytti tuomarille hampaansa. Käpy on melko varma näytteytapaus ja meni hyvin "vieraankin" viemänä ja Pertta tavoilleen uskollisena jolkotti  harjoituskehässä häntä maata viistäen.

Huomenna koetetaan taas esiintyä Kokkolan näyttelyssä.

Sijoituspoitsu Pepe ja Käpy vauhdissa.

Hellepäivän Match Show

Lämpömittari näyttää vieläkin +20 astetta, vaikka kello on jo puoli kymmenen. Päivällä oli jopa paahteista. Hellerajat paukkuivat. Hikisen matonpesu-urakan jälkeen suuntasimme 40 kilometrin päähän mätsäriin. Lyhyt ajo hyvästä treenistä. :)

Kyllä Käpy osasi taas esittää itsensä. Nyt sijoittauduttiin punaisten pentujen ykköseksi. Paras pentu kehään tuli vastaan sinisten ykkönen, ihana pieni pinseri, joka esiintyi pentujen bis-kehässä jopa Käpyä paremmin ja näin ollen voitti pennut. Käpy siis pentujen toinen.

Pertalla kehä sujui jo hieman paremmin. Ravi oli ryhdikästä, vaikka häntä roikkui vieläkin maata kohden. Pöydälläkään ei ollut tänään Pertan mielestä kivaa, ja hampaiden näyttö oli hieman vaikeaa, mutta onnistui ja sen kunniaksi Pertalle miltei kourallinen nakkeja.

Käpy esiintyy hyvin helteisestä kelistä huolimatta.

Haukut herkässä

Onkohan ukkosta ilmassa, kun koirat ovat olleet niin kovin haukkuherkkiä tänään. Jokaiselle vieraalle ääneelle on pitänyt vähintäänkin yskäistä. Ja ulos päästessään koko lauma on suunnannut kohti naapurin rajaa hakkumaan. Kaikki ohimenevät lapset on haukuttu ja jos näköetäisyydelle on eksynyt koirantaluttaja, niin kuorolaulanta on alkanut toden teolla. Onneksi luoksetulo on melko hyvä koko laumalla, joten "tytöt sisälle" komennolla koko lauma tulee huulia lipoen katsomaan, mitäs herkkuja taskusta löytyy. Joka kerta komento ei toimi. Joskus Anki päättää, että nyt haukutaan niin kauan kuin kohde on näkyvissä. Ja tietenkin vähintäänkin pennut peesaavat Anki-tätiä. Silloin ei auta muu kuin lähteä itse aidan vierelle komentamaan hieman tiukemmalla sävyllä. Vanha sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" pätee kyllä varsin hyvin meidän laumassa. Yksinään ollessaan koirat tottelevat jo melko hyvin.

Kukaan ei pääse ohi, etteikö joku sitä huomaisi.

Korvenlenkki

Tänään oli tuulinen päivä. Koirat kävivät aika ajoin tuulettamassa turkkiaan ulkona. Hyttysiäkin oli onneksi vähemmän, eivätkä ne kiusanneet koiria niin paljon kuin aikaisempina päivinä. Sain pestyä useamman maton kuivumaan ja nyt toivotaan, ettei yöksi tule sadetta. Viime yönä sade nimittäin paukutti peltikattoa niin kovasti, että koiratkin yltyivät ihmeissään haukkumaan.

Nina pääsi tänään lenkille Pepen ja Artsin kaveriksi. Lenkkikavereina olivat myös siskoni ja hänen lapsensa, sekä mummo. Kiersimme reippaalla tahdilla Korvenlenkin. Aivan hiki tuli. Nina muisti kiitettävän hyvin hihnassa kulkemisen säännöt. Siskoni koiran Artsin piti saada kulkea aivan Ninan kintereillä, mikäli näin ei tapahtunut, alkoi Artsi vetämään 9 kiloisen griffonin voimalla ja siinä on jo pitelemistä. :) Nina yritti torjua Artsin lähetely-yrityksiä kivahtamalla aina välillä kiukkuisesti Artsin korvaan. Yllättävän sopuisasti lenkki kuitenkin onnistui kipakan neidin, macho-uroksen ja pennun kanssa.

Nina lenkkeili tänään sekalaumassa.

Viikonloppu näyttelytunnelmissa

Lauantaina oli Laukaan koiranäyttely. Herätyskello soi viideltä aamulla. Keräsin illalla pakkaamani tavarat kasaan ja annoin Pertalle ja Käyvlle tuhdin aamupalan, jotta jaksavat näyttelypäivän reippaina ja energisinä. Kello kuusi oli sovittu treffit kotipaikassani, josta noudin mukaan kasvatti Pepen. Samalla kyytiin hyppäsivät siskoni ja äitini. Matkan varrelta poimittiin kyytiin myös toinen kasvatti Pirre, jonka olin ilmoittanut näyttelyyn vähän niinkuin vahingossa. Matka kohti Laukaata alkoi. Auton häkkiosastolla oli yllättävän hiljaista ja 7 kuukauden ikäiset pennut nukkuivat melkein koko matkan näyttelypaikalle asti.

Laukaassa purimme koirat autosta ja sitten alkoikin griffonmainen haukku. Ujohko Pertta tiuskutti jokaiselle näkemälleen koiralle, oli se sitten suuri tai pieni. Kuoroon yhtyi aika ajoin myös Pepe ja Käpy. Pirre oli fiksusti hiljaa ja tarkkaili ympäristöään valppaana. Pystytimme näyttelyteltan kehän viereen, jotta saamme pennut hieman suojaan näyttelypaikan vilinältä. Se tuntui toimivalta ratkaisulta, ainakin ajoittain. :) Pienoisena ongelmana oli myös se, että sekä Pirre että Pertta olivat juoksulla ja Pepe uskollisesti kyttäsi tyttöjen touhuja ja jumppasi omassa häkissään taukoamatta.

Ensimmäisenä näyttelykehään pääsi Pepe. Pepe esiintyi ensikertalaiseksi melkoisen hienosti ja ylväästi. Syynä toki saattoi olla se, että Pepe haikaili takaisin tyttöjen luokse ja oli sen takia hyvin terävänä ja ryhdikkäänä. Tuomari moitti Pepen silmiä pieneksi ja totesi, että purenta voisi olla parempi. Muuten arvostelu oli melkoisen hyvä.

Seuraavana vuoroon pääsi Pertta. Pertta hiippaili kehään ujosti, mutta näytti hampaansa nätisti ja käyttäytyi pöydällä ihan kiitettävästi. Kehässä Pertta roikotti häntäänsä maata viistäen. Pertankin arvosteluun tuli maininta pienistä silmistä ja siitä, että koiraa pitäisi sosiaalistaa enemmän. Kehuja tuli purennasta ja ikäänsä nähden hyvin kehittyneest rintakehästä ja hyvästä luustosta.

Pirre oli areenalla viimeisenä. Pirre oli vähän niinkuin Pertan vastakohta. Pöydällä taisteltiin kovasti tuomarin käsittelyä vastaan, mutta kehässä mentiinkin sitten vauhdilla. :D Tuomarin mielestä Pirreäkin pitäisi sosiaalistaa enemmän ja totesi, että sen myötä Pirrestä saattaisi kehkeytyä hyvinkin kelpo näyttelykoira.

Sellainen reissu meillä. Kunniapalkintoja ei tämä sakki saanut, mutta reissu oli kaiken kaikkiaan hyvä. Ja Laukaan näyttelyjärjestäjille lähettäisin suuret kiitokset loistavasta palvelusta, jonka saimme. Meille tarjottiin apua tavaroiden, telttojen ja reppujen siirtämiseen sekä näyttelyalueelle mentäessä, että sieltä poistuttaessa. Missään muualla en ole vastaavaan palveluun törmännyt.

Pepen poseeraukset

Pöydällä nätisti, tukka sekaisin.

Pertta ujostelee kehää kierrettäessa

Pertta näytti kiltisti hampaansa.

Pirre ei halunnut kreikkalaistuomarin tutkivan purukalustoaan

Pirre meni kehässä reippaasti, vähän pentumaisesti vetäen