Räiskettä ja räminää - koiran pelko

Jos voisin jakaa Vuoden Hyvä Teko-palkinnon, niin ojentaisin sen hurraa-huutojen kera Megamyynti Areenalle Orimattilaan. Kauppias päätti olla myymättä ilotulitteita. Ilotulitteisiin varatut rahat voi lahjoittaa myymälässä SPR:n hyväksi. Ja kaiken lisäksi lemmikkieläimet ovat tervetulleita myymälään. www.megamyyntiareena.fi

Viime vuoden blogitekstissä mainitsinkin jo, että meillä on yksi paukkupelko griffoni, Anki. Tärinä ja läähätys alkaa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen paukku kajahtaa taivaalle. Monta kertaa minulle on sanottu, että koiran paukkuarkuus on ihmisen syytä. Miksi? Pelkääviä koiria kuulemma hyysätään ja siksi ne pelkäävät. Jos asia on näin, niin miksi yksi koiristamme pelkää ja viisi muuta koiraa ei? Olenko hyysännyt vain yhtä? Mutta totta toinen puoli - hyysäys voi vahvistaa pelkoa, mutta se ei ole pelkotilan syntymisen syy.

Mielestäni pelko on melko luonnollinen suhtautuminen epämiellyttävään ja kovaan paukutteluun. Luonnonilmiöistä vastaavaa meteliä saa aikaiseksi ukkosen jyrähtely ja salamointi. Villieläimille on hyvin luonnollista varoa ukkosta. Niillä pelko kohdistuu usein myös kaikkin uusiin asioihin. Se on itsesuojeluvaistoa. Lemmikkikoiria on jalostettu aikojen saatossa rohkeammiksi, ja ne sietävät villikoiria paremmin erilaisia ärsykkeitä. Pelkogeeni saattaa kuitenkin olla vahvana myös oman lemmikin perimässä. Silloin mm. koiran kasvuympäristöllä ja kokemuksilla on erityisen suuri merkitys käyttäytymiselle. Varsinkin koiran kasvun herkkyyskautena kohdattu epämiellyttävä tapahtuma tai kipu voi johtaa pelkotilan syntymiseen. Ihminen ei välttämättä osaa edes tulkita, miksi koira alkaa pelätä jotakin asiaa.

Alla listausta asioista, jotka saattavat olla osallisia koiran pelkotilan kehittymiseen:

• Perinnölliset tekijät: alttius pelokkuuteen
• Pentuaika: emän pelokkuus, virikkeetön ympäristö
• Omistajat: pelon vahvistaminen, rankaiseminen
• Elinympäristö: traumaattiset kokemukset, pitkäaikainen stressi

Listan lähde: http://www.koira.fi


Pelko ei ole mukava olotila ja se yleistyy helposti. Pelon yleistyminen tarkoittaa sitä, että esim. ilotulitteita pelkäävä koira voi alkaa pelätä myös muita kovia ääniä, ensin ukkosta, sitten vaikka maton tamppausääntä. Lopuksi pelko voi kohdistua jopa maton tamppaajaan. Pelkäävää koiraa ei tulisi lohdutella. Se tulkitsee lohduttelun ja silittelyn ikäänkuin palkkioksi pelkäämisestä. 

Mutta mitä tehdä pelkäävälle koiralle uudenvuodenattona? Sille voi pyrkiä järjestämään mahdollisimman mukava olotila ja kohdistaa sen huomiota muualle, pois räiskyttelystä: Verhot kiinni, taustamusiikkia soimaan ja mukava rento fiilis koko muulle perheelle. Alla vielä elainlaakariin.fi -sivuston ohjeistusta.

Omistajan muistilista, jos et ehdi totuttaa koiraasi tulitteiden ääniin

1. Valmistele koirallesi rauhallinen tila, jonne sen on hyvä vetäytyä.
2. Älä lohduttele koiraasi, vaan pysy itse rauhallisena.
3. Siirrä koirasi huomio muuhun tekemiseen, jos mahdollista.
4. Älä rankaise koiraasi sen peloista.
5. Älä jätä koiraasi yksin.
6. Kokeile D.A.P. feromonia, se tuo helpotusta monelle koiralle.
7. Jos mahdollista, niin viettäkää vuodenvaihde maalla.

Muistilistan lähde: www.elainlaakariin.fi

Etsijäkoiraliiton sivuilla oli hyvin samankaltainen lista: www.etsijakoiraliitto.fi

Meidän Ankille DAP feromonista ei ollut hyötyä, sen sijaan Avena Sativa-tipat rauhoittivat jonkin verran. Sitten mainitsisin vielä  Thundershirt-liivin. Olen kuullut siitä paljon hyvää ja ehkä käyn ostamassa sellaisen Ankille jo huomenna.

Toukokuusta Tapaniin

Kesä oli kuuma, syksy pimeä ja talvikin on jo hyvässä alussa. Blogiin en ole kirjoitellut sitten viime toukokuun. Kaikkea on tapahtunut, mutta tällä kertaa koiraharrastukset ovat jääneet kovin vähälle. Koko perheemme oli vesivahinkoremontin alta evakossa kotoa lähes viisi kuukautta, heinäkuun alusta lähtien aina marraskuun loppupuolelle asti.  Asustelimme 100 kilometrin päässä olevalla mökillämme ja täytyy myöntää, että 45 neliömetrin mökki on hieman ahdas kolmelle aikuiselle ihmiselle ja kuudelle koiralle. Lisäksi pitkät työmatkat pimenevässä syksyssä eivät olleet kovinkaan mukavia. Kunnollista nettiyhteyttäkään mökillä ei ole, joten blogin ylläpitäminen tyssäsi siihen. Evakkoseikkailu sujui koirien näkökulmasta kuitenkin melko mukavasti, vaikka toisinaan ne joutuivat olemaan keskenään melko pitkiäkin aikoja. Ihmisten osalta syksy olikin sitten yhtä edestakaisin ajelua, ja niukka vapaa-aika kului lähinnä koiria ulkoiluttaen ja kotitöitä tehden. Pitkän syksyn jälkeen kotiin oli todella mukava palata, ja olemmekin ottaneet tovin ihan rauhallisesti. Nyt, kun elämä on taas hieman rauhoittunut, jatkuvat kodin kunnostustyöt varovasti pienellä pintaremontilla.  Koiraharrastukset saavat siis edelleen odotella itseään, mutta tavaksi muodostuneista peltolenkeistä emme ole luopuneet. Tänään olimme Tapaninajelulla ja lenkillä naapurikunnan puolella.

Kesän viimeinen peltokuva lakeuksilta. Kuuma oli.

Ohut lumiharso peittää lakeuksien pellot. Viima puhaltaa kylmänä.

Pellonpientareelle oli muodostunut valmiiksi tallattu polku. Jokin muukin koirakko oli siitä kulkenut.

Inka villamekossaan.