Veden vastustamaton kutsu

Tänään vietettiin rauhallinen helatorstai ilman sen suurempia rehkimisiä. Kävimme tutustumassa paikalliseen köngäkseen eli pieneen koskeen. Käpyä piti pitää tarkasti silmällä, sillä sen taipumuksena on mulahtaa lätäkköön kuin lätäkköön. Vaikka koski oli pienehkö, olisi sen virta voinut kuljettaa pienen koiran mukanaan. Hyvin selvisimme kuitenkin kosken katselusta ilman vahinkoja. Reitti nähtävyydelle ei ollut kovinkaan hyvä, mutta onneksi se oli lyhyt ja koirat ovat tottuneet varomaan askeliaan ja kiertämään perässämme pahimmat paikat.

Paluumatkalla poikkesimme vielä pikaisesti katsastamaan vanhan tuttavuutemme Keimiöniemen kalapirtit. Paikka on todella idyllinen pienine kalastajamajoineen. Siellä voisi viettää aikaa tuntikaupalla. Jälleen kerran saimme oleilla aurinkoisessa niemessä ihan yksinämme ja päästimme koirat vapaasti juoksemaan rannassa. Kuinkas ollakaan, Käpy mulahti hyiseen Jerisjärveen. Ensimmäisestä mulahduksesta sain kuvankin, mutta toinen kerta oli kunnon sukellus. Kuului vain molskahdus ja pian Käpy ui suuren kiven takaa tukka silmillä rantaa kohden. Emme ole päässeet aivan varmuuteen siitä, sattuuko sille vahinkoja vai sukelteleeko se tarkoituksella.

Hiljaiset myllyt

Lapin kevät on parhaassa vauhdissa. Aurinko paistaa ja lämpötila on hieman toistakymmentä astetta. Hyttysistä ei ole vielä vaivaa, vaikka muutama inisijä on jo bongattukin. Tänään kipusimme Olostunturille kuuntelemaan tuulimyllyjen häiritseväksi mainittua ääntä. Pitihän se käydä toteamassa, sillä samanlaisia laitoksia on luvassa myös kotiseudulle. Matka tunturin laelle oli yhtä ylämäkeä. Nousu oli jyrkkää ja sitten vielä jyrkempää. Onneksi tie oli kuitenkin muuten helppokulkuinen.

Ylhäällä koirat riemuitsivat mukavasti viilentävästä lumesta, jota löytyi vielä sieltä täältä. Niitä ei kipuaminen tuntunut väsyttävän juuri lainkaan, sillä ne vilistivät pitkin kallioita ja tutkivat paikkoja. Päästyämme tuulimyllyjen luo totesimme ne hyvin hiljaisiksi. Ainoastaan pientä suhinaa kuului siipien pyöriessä verkkaisesti. Näköalat Olostunturin laelta olivat komeat.

Lapin kutsu

Paras maanantai pitkään aikaan. Lomalla ja Lapissa. Koirat herättivät puoli seitsemältä ja kipaisimme porukalla pihalle. Maa oli kohmeessa yöpakkasten jälkeen. Talitintti lauloi ti-ti-tyytä läheisen puun oksassa ja käki kukkui onnen vuosia kauempana erämaassa. Aamupalan jälkeen lähdimme pikku hiljaa haistelemaan Lapin luontoa tarkemmin. Suunnitelmissa ei ollut mitään suurta ja mahtavaa vaan ihan koirien ehdoilla mentiin lenkille. Löysimmekin mukavan metsätienpätkän ja patikkapolun, jossa uskalsimme pitää koiria irti. Hihnat roikottivat kuitenkin kiinni pannoissa siltä varalta, että törmäisimme poroihin, joita tuntuu tänä vuonna olevan hieman siellä sun täällä. Koirat uskaltautuivat kahlaamaan tunturijärvessä vaikka vesi on tosi kylmää. Osassa pikkujärvistä on vielä jäät järven kantena. Pyörähdimme pikaisesti myös Pallastunturin matkailukeskuksessa. Korkeat tunturit ovat osittain lumen peitossa, joten tyydyimme vain tekemään pienen lenkin Pallas-hotellin läheisyydessä. Koirien oli mukava tepsutella hangen päällä, vaikka Kaija putosikin pari kertaa lumeen painautuneeseen saappaan jälkeen. Jospa löytäisimme huomenna hieman vähälumisemman tunturireitin.

Rallia

Tänään osallistuimme Ankin kanssa elämämme ensimmäisiin rally-tokokisoihin. Ihan virallisesta kisasta ei ollut tällä kertaa kysymys, vaan oman seuran järjestämästä epävirallisesta kilpailusta. Kisaluokkia oli kolme: mölli-alo, alo ja avo. Me olimme rohkeasti ennakkoon ilmoittautuneet alokas-luokkaan. Palkintosijoille asti emme rallittaneet, mutta kaikki kyltit saimme suoritettua läpi. Lopullinen pistemäärä oli 91 (maksimi 100).  Pistemenetykset tulivat taluttimen kiristymisestä ( 3 x -1 pistettä), epätarkasti suoritetusta tehtävästä (-3 pistettä ) ja yhdestä tehtävän uusimisesta (-3 pistettä).

Nyt kun olemme korkanneet kisakauden, niin jatkoa on taatusti luvassa kesäkuun puolella.

Istu, kierrä koiran ympäri.