Veden vastustamaton kutsu

Tänään vietettiin rauhallinen helatorstai ilman sen suurempia rehkimisiä. Kävimme tutustumassa paikalliseen köngäkseen eli pieneen koskeen. Käpyä piti pitää tarkasti silmällä, sillä sen taipumuksena on mulahtaa lätäkköön kuin lätäkköön. Vaikka koski oli pienehkö, olisi sen virta voinut kuljettaa pienen koiran mukanaan. Hyvin selvisimme kuitenkin kosken katselusta ilman vahinkoja. Reitti nähtävyydelle ei ollut kovinkaan hyvä, mutta onneksi se oli lyhyt ja koirat ovat tottuneet varomaan askeliaan ja kiertämään perässämme pahimmat paikat.

Paluumatkalla poikkesimme vielä pikaisesti katsastamaan vanhan tuttavuutemme Keimiöniemen kalapirtit. Paikka on todella idyllinen pienine kalastajamajoineen. Siellä voisi viettää aikaa tuntikaupalla. Jälleen kerran saimme oleilla aurinkoisessa niemessä ihan yksinämme ja päästimme koirat vapaasti juoksemaan rannassa. Kuinkas ollakaan, Käpy mulahti hyiseen Jerisjärveen. Ensimmäisestä mulahduksesta sain kuvankin, mutta toinen kerta oli kunnon sukellus. Kuului vain molskahdus ja pian Käpy ui suuren kiven takaa tukka silmillä rantaa kohden. Emme ole päässeet aivan varmuuteen siitä, sattuuko sille vahinkoja vai sukelteleeko se tarkoituksella.