Suokävelyllä

Tänä keväänä on satanut ja paistanut vuorotellen. Pohjanmaa tulvii ja meidän lauman peltolenkit ovat tauolla. Onneksi sain tietää mukavan ja rauhallisen suotien, jota pitkin koiria voi kuljettaa. Suoturve oli pehmeä ja siinä painui hieman, mutta koiria se ei haitannut. Polkua pitkin oli taivaltanut myös suurempia koiria, sillä maahan painuneita jälkiä näkyi siellä täällä. Pikkulinnut visertivät, teeret pulputtivat ja koirat nuuskuttelivat innossaan uutta lenkkimaastoaan. 

Kankaanpään kauhistus

Sunnuntaina oli Kankaanpään näyttely. Käpy taas matkakumppanina, vaikka turkki on  jo pitkässä kuosissa. Päivä alkoi mukavasti. Sisko ja kummityttö olivat lupautuneet matkakumppaneiksi. Kun lastauduimme autoon alkoi päivä muuttaa muotoaan. Navigaattori alkoi opastamaan reittiä joka poikkesi mieheni ilmoittamasta reitistä. Pientä paniikkia päälle ja olimme yks kaks aikataulusta jäljessä 20 minuuttia. Paikan päällä piti olla viimeistään kello yksi. Muistin tämänkin asian vasta kun olimme vielä 30 kilometriä Kankaanpäästä ja kello oli varttia vaille. Onneksi oli kesärajoitukset ja matka sujui joutuisasti. Olimme paikanpäällä tasan kello 13:00, siitä juoksujalkaa ilmoittautumaan, ja onneksi virkailijat olivat vielä pöydän takana. Sitten vain odottelemaan. Laskeskelin, että meidän vuoro olisi kahden ja kolmen välissä. No, todellinen aika oli lähempänä puolta neljää. Meinasi käydä aika pitkäksi, ja ennätimme käydä monta kertaa ulkona pissattamassa Käpyä ja ruokkimassa itseämme jäätelöllä. Sitten vihdoinkin oli meidän vuoro. Kehän viimeinen koira Käpy-Käpynen. Kaikki muut griffonit olivat jo kertaalleen käyneet pyörähtämässä kehässä. Pitkästä päivästä huolimatta pirteästi kehään ja koira pöydälle. Jaa... tuomari alkoi papereidensä lukemisen ja selasi vihkoaan. Odottelimme tovin ja Käpykin siinä jo ihmetteli, että kauanko tässä pitää asentoa pitää. Sitten:

-You can draw or I give disqualified..
- Sorry? (Mitäs se tuomari sanoi. Mitä mun pitää piirtää? Kuinka niin disqualified?)
- The dog is not belge. The color is not black. Belge is black.
- Ok. She has black & tan marks, she is belge.
- No, it is not belge, you can draw if you like, or I disqualify.

Tuomari oli hyvin tiukan oloinen, vaikutti jopa järkyttyneeltä. Kehäsihteeri tulkkasi ja sanoi, että voin vetäytyä kisasta or else... Ja lähdinhän minä kehästä. Olin kyllä varautunut, että arvostelu voisi olla kaikkea H:n ja ERI:n väliltä, mutta hylättyä en ollut ajatellut lainkaan. No, se tulos jää nyt kirjaamatta kennelliiton järjestelmiin. Enemmänkin voisi harmittaa, mutta nyt enemmänkin naurattaa. Olipas sekin reissu. Paluumatka oli hauska tienvarsipiknikin ja auringonpaisteen kera.

Belge or not! :D

Rellu 1989 - 2006

Löysin vanhan kuvan Rellusta. Rellun viimeinen kevät, huhtikuu vuonna 2006. Rellu sai elää pitkän elämän onnellisena luonnonlapsena, ilman suurempia vaivoja. Kuulo vanhalta herralta heikkeni 15 vuotiaana ja näkö meni sumeaksi 16 vuotiaana, mutta hyvin koira pärjäsi vielä viittomilla. Tänne- komentokin viitottiin koiralle reiteen taputtamalla. Rellu jätti maailmaan myös muutamia jälkeläisiä. Jälkeläiset pistettiin alulle karkureissuilla, joita oli valitettavan monta, mutta aina parin tunnin rilluttelun jälkeen koira palasi tyytyväisenä kotiin. Rellua muistellaan uskollisena ja ystävällisenä koirana, joka oli kaikkien kaveri.

Vaasan KV-näyttely

Hieno päivä Vaasan näyttelyssä - ja mukana menossa oli Käpy.

Kaikki alkoi siitä, kun saimme parkkipaikan aivan Botnia-hallin vierestä, kuivalta maalta, ei sohjoa, ei vettä. Pahimmillaan, pari kolme vuotta sitten, olemme kantaneet tavaroitamme lähes kilometrin päästä, tien varresta halliin. Toinen mukava asia oli se, että kehän vieressä oli runsaasti tilaa klo 8 aamulla. Saimme valita juuri meille sopivan paikan ja asettelimme Kävyn kopan siihen. Griffon-tuttuja kerääntyi kehän laidalle ja vaihtelimme kuulumisia. Kehä käynnistyi, kun kello kilahti 9. En ennättänyt edes tehdä normaalia koirankampausrutiiniani. Yleensä kampaan koiran  noin 10 kertaa ja parran varmaan 20 kertaa, ennen kuin pääsemme kehään. Nyt ei siis paljon ennättänyt valmistautua. Käpy meni kehässä melko nätisti, välillä pää oli vähän alaspäin suuntautunut, mutta askel oli määrätietoinen. Tuomari Zidy Munsterhielm-Ehnberg tykkäsi Kävyn tyylistä ja lopulta plakkariin tipahti serti ja rodun parhaan titteli. Täytyy myöntää, että emme olleet ihan näin hienoa tulosta odottaneet. Käpy on juuri vaihtanut rotua bruxelloisista belgeksi, joten se varmaankin hieman edesauttoi menestystä. Bruksikehässä on moitittu aina Kävyn väriä ja tuloksena on ollut EH tai H. Rotumuutoksen takia ne tulokset ovat kuitenkin pyyhitty pois kirjanpidosta, joten itse asiassa tämä on Kävyn ensimmäinen virallinen näyttelytulos.

Zidyn arvostelu Kävystä:

Viehättävä nuori narttu, jolla kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Hyvä purenta. Hyvin kulmautunut. Erinomainen raajaluusto. Hyvä runko. Kauniit liikkeet. Karkea karva, hieman pitkässä kunnossa. Iloinen luonne.

Ryhmäkehään emme valitettavasti pystyneet jäämään, sillä kotona odotteli 5 koiraa hoitajiaan.

Kävyn palkintosaalis Vaasasta.

Onpas kummallinen kuvatus, tuumii Käpy.

Esiteltiin etuliikkeitä.

Jotain mielenkiintoista maassa.

Nakin voimalla poseerataan.

Temppu: Kaada kirja

Meidän olisi pitänyt harjoitella kuonon pitämistä kosketuskepissä, mutta lipsahdttiin hieman helpompaan harjoitukseen. Koiran tehtävänä oli kaataa pystyyn aseteltu kirja. Kokeilin temppua viiden koiran kanssa. Kolme koiraa keksi heti tempun jujun. Välkyimmät olivat Inka, Anki ja Nina. Nämä kaikki kolme koiraa on hyvin ehdollistettu naksuttimelle. Niillä on jokaisella vähintäänkin vuoden kokemus naksun käytöstä ja ne osaavat itse hakea oikeaa ratkaisua saadakseen namin. Hyvä tuuri alussa nopeuttaa oppimista. Videolla Inkan tyylinäyte ja Inka ei ole kokeillut temppua aikaisemmin. Naksuttimen käyttäjässä on hieman toivomisen varaa, sillä aina ei osu naksahdus ihan kohdalleen.

Tee-se-itse kosketuskeppi ja kahden minuutin haaste

Sain haasteen, jossa minun pitää opettaa yksi koiristani pitämään kirsuansa kosketuskepissä 2 minuuttia. Kuulostaa hirvittävän pitkältä ajalta, mutta aion kokeilla onnistunko koulutuksessa. Ensiksi tietenkin pitää olla se kosketuskeppi ja sellaistahan minulla ei varsinaisesti ole. Olen opettanut koirat koskettamaan radiosta irroittamani antennin päätä. Palkka koiralle on tullut vain pikaisesta koskettamisesta. Antennin pää on kovin pieni, joten hyvää kosketuskontaktia siihen on hankala saada. Nyt päätin hieman tuunata antennia ja virkkasin sen päähän pallon. Pallo muotoitui ilman ohjetta silmämääräisesti, silmukkaa vain silmukan perään. Hyvä siitä tuli. Nyt siis haasteen kimppuun.

Teleskooppi antenni + pätkä villalankaa + vähän vanua = kosketuskeppi

 

Laumariemua

Pääsiäisen pyhinä tuli ulkoitua koirien kanssa oikein urakalla. Aurinko sulatti jo hankia, mutta moottorikelkkareiteillä hanki oli vielä kovaa ja eteneminen onnistui ilman ongelmia. Kameraan tarttui kuvia roppa kaupalla, mutta otokset eivät vaan ota onnistuakseen.  Niihin ei tartu se riemu, mikä koirilla on, kun pääsevät riehaamaan keväthangilla. Kamera ei vaan osu oikealle kohdalle ja jos osuukin, niin otos on epätarkka. Ongelma ei ole kamerassa, vaan kameran käyttäjässä, joka on auttamattoman hidas tilannekuvaaja. :) Ehkä tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin, ja kuvien laatu rupeaa paranemaan ajan myötä. Alla kuitenkin sitä kuvasaldoa, mitä kamera tarjosi lenkin päätteeksi.



s