Anki tulee sängyn reunalle koputtelemaan ja pyytämään hissikyytiä sängyn päälle. Ojennan käteni ja nostan mamma-koiran viereeni. Hetimmiten Anki siirtyy sängyn jalkopäähän ja asettuu sinne kerälle makaamaan. Jalkaterääni ojentamalla tiedän, että Anki on ihan lähellä. Voin rapsuttaa sitä varpaillani.
Sängyn reunaan laitetun matalan jakkaran kolahdus ilmoitti, että Inka kipusi sitä myöten sängylle. Pian rouva seisoo kuin hallitsijana rintakehäni päällä ja ilmoittaa siten kaikille, että tämä on minun emäntäni ja muiden olisi parasta pysyä etäämmällä. Mutta pian Inka siirtyy viereeni naapurityynylle makaamaan ja kuorsaus alkaa kuulua. Silittelen hetken Inkan harventunutta turkkia. Se ojentautuu hieman pidemmäksi jotta rapsuttelisin myös mahapuolelta.
Kaija pyrkii sängylle lyhyenlännillä jaloillaan. Se tekee mielikuvaharjoittelua hypyn osalta moneen kertaan: ensin vauhtia sängyn reunalle asti ja sitten peruutus, uudestaan vauhtia ja taas peruutus. Tätä toistuu joskus huvittavan kauan. Lopulta onnistunut hyppy sängylle ja nopeasti emännän jalkaterän päälle istumaan. Niin, se oli ehdottomasti Kaija. Kukaan muu ei istahda sillä tavalla jalkaterän päälle. Jalkaterän päältä Pyllerö valuu pikku hiljaa alas ja jää makaamaan siihen viereen asettaen päänsä nilkkani päälle.
Nina. Nyt joudun asettumaan puolustusasemiin. Ketterä kultakerä loikkaa ilmavasti sängylle ja tulee ensimmäisenä antamaan kunnon naamapesun. Pakko siirtää kädet naaman suojaksi, sillä muuten tuloksena ovat putipuhtaat kasvot. Palvelu olisi hyvää, mutta jostain syystä kieltäydyn. Pari lipaisua saa riittää. Työnnän innokasta nuolijaa kädelläni etäämmälle ja pian se pujahtaa torkkupeitteen alle ja asettuu sinne uppeluksiin nukkumaan. Välillä mietin, saako se edes happea, kun on niin syvällä peitteiden alla.
Tunnen vaativan raapaisun kämmenselälläni. Pertta-Pitkätukka vaatii rapsuttelua. Jos en ala rapsuttamaan neidin turkkia, niin seuraa uusi raapaisu tai sanoisinko jopa kouraisu. Se saattaa tehdä oikein kipeääkin. No itsehän olen opettanut. Rapsuttelen hetken nuoren koiran niskaa ja se heittäytyy kyljelleen viereeni. Tovin päästä lopetan rapsuttelun ja siirrän käteni peiton alle turvaan, etteivät Pertan vaatimukset jatku. Se siirtyy aivan lähelle, ihmettelee minne käsi katosi, nojaa hetken kylkeäni ja kellahtaa siitä takaisin makuulle.
Käpy kiehnää ja haluaa mahdollisimman lähelle. Lauman kuopus on maailman kuningas. Eipäs kun kuningatar. Käpy tulee NIIN lähelle päätä. Tunnen sen viiksikarvat naamallani, Se suunnittelee, kuinka pääsisi vielä lähemmäksi ja puskee päätäni, asettuu lopulta kaulakuoppaan makaamaan. Nyt se on riittävän lähellä. Kuulen vain pienet sydämen lyönnit. Kuopus pistää itsevarmasti päänsä olkapääni päälle. Nyt nukutaan.
Siinä meidän on hyvä ja lämmin olla.
 |
| Nähdään unta kesästä. |
