Mökkielämää katvealueella

Kesämökki sijaitsee pienen paikkakunnan pienessä kylässä ja keskellä metsää, johon ei nykyajan viestintävälineet ylety, ainakaan pilvisenä sadepäivänä. Hyvän sään aikana saattaa kännykkä toimia ja nettitikkukin ladata tietoa netistä h-i-t-a-a-l-l-a yhteydellä. Mutta viimeiset neljä päivää olimme lähes täydellisessä katveessa. Vain minä, mieheni ja kuusi griffonia sekä kesäsadetta päivästä toiseen.

Koirat viihtyivät mainiosti mökkieläämää vietellen. Mökin ovi oli koko ajan auki ja koirat pääsivät aina halutessaan ulos juoksentelemaan. Nurmikko oli märkä ja se vähän haittasi hienohelmojen menoa, mutta rannalla oleva märkä hiekka oli sen sijaan oikein kiinnostava. Käpy ja Pertta kaivoivat siihen kilpaa kuoppia, Inka ja Kaija kierittelivät hiekassa yrittäen ilmeisesti lievittää hyttysten pistojen aiheuttamaa kutinaa ja Nina kiihdytteli tapojensa mukaan täyteen vauhtiin märkä hiekka paakkuina lennellen, haastaen pentuja kilpasille. Anki istui usein tyylikkäänä vahtina laiturilla ja näytti odottavan taviperhettä saapuvaksi. Muiden touhut eivät sitä paljon liikuttaneet.

Joskus aikuiset koirat jäivät mökin sisälle sadetta pitelemään, mutta pennut säntäsivät rantaa kohden kuin villivarsat. Siellä ne sitten tovin ihmettelivät että missä muut ovat, mutta keksivät pian itselleen jotain touhua. Välillä ne silppusivat löytämänsä tuohenpalasen pieniksi päreiksi ja välillä tutkivat maastoa vähän laajemmalti. Jälkimmäisessä tapauksessa kuului yleensä kutsuhuuto takaisin torppaan.

Kotiinlähtö koitti neljännen mökkipäivän jälkeen. Koirat tuntuivat olevan tyytyväisiä myös kotiin saavuttaessa. Tällä hetkellä kaikki kuusi partasuuta nukkuvat tyytyväisinä kuka petissään ja kuka lattialla.



Anki luonnonkauniina mökillä.