Onnenarkkilaisia tapaamassa

Lapin reissu on takana. Paluumatkalla poikkesimme Onnenarkin kenneliin tervehtimään Aarnikotkan kasvattia Elvistä sekä hänen perhettään. Elvis oli pentuna iloinen hyörijä ja häärääjä, jonka häntä huiskutti aina niin, että koko koira heilui. Ja iloinenhan se Elvis oli vieläkin. Se otti meidät portilla vastaan emäntänsä Miian kanssa häntä viuhuen vanhaan malliin. Ja kuten kunnon griffonin kuuluukin, vahtihaukkuhan se sieltä ilmoille kajahti. Muut Onnenarkin koirat säestivät kuorossa: "Vieraita saapunut!"

Laskimme mieheni kanssa omat koirat yksitellen aidatulle pihamaalle. Tutustumiset sujuivat paremmin kuin osasin arvata. Epäilin hieman Pertan suhtautumista vieraisiin koiriin, sillä yleensä se hieman aristelee ja aloittaa haukkumisen, mutta tällä kertaa sillä ei tuntunut olevan minkäänlaisia ongelmia. Pertta oli hyvin perttamainen, se ei halunnut olla huomion keskipiste vaan tyytyi sivustaseuraajan rooliin. Anki ja Inka ovat aina valmiita tutustumaan uusiin koiriin ja ihmisiin. Inka erityisesti tukki talon isännän syliin rapsuteltavaksi. Ninan pidimme hihnassa, koska tiedämme, että se komentaa vieraita koiria näykkimällä. Kaija suhtautuu yleensä hieman varauksellisesti vieraisiin koiriin, mutta tunsikohan se vielä poikansa Elviksen? Ainakin se haastoi nuortaherraa leikkiin kanssaan. Ja Käpy oli oma itsensä, ylitsepursuava poikatyttö.

Elviksen lisäksi Onnenarkissa asui tiibetinspanielien ja chihuahuan lisäksi myös toinen griffoni, suloinen Hippi, Elviksen morsian <3. Hippi seuraili toisten griffonien touhuja talon kuningattarelle sopivaan tyyliin, kävi tutustumassa arvokkaasti ja ystävällisesti vieraisiin, mutta ei lähtenyt sekaantumaan muiden puuhiin. 

Griffonit touhasivat keskenään pitkän tovin, kun ihmiset vaihtoivat kuulumisiaan. Suunnitelmissa on, että Elvis kävisi esittäytymässä Ylivieskan näyttelykehässä tulevana kesänä. Elvis on melko pienikokoinen griffonurokseksi, mutta kunhan massaa vielä kertyy hieman lisää, niin aika passeli paketti siitä tulee. Harmi kyllä, Elviksen alaleuka on kasvanut hieman vinoksi ja siitä syystä kulmuri pilkistää ulos toisesta reunasta. Vinous ei herran elämistä mitenkään haittaa, mutta ulkomuototuomari sen kyllä ottaa huomioon arvostelussaan. Elvis pääsee ehkä kokeilemaan agilityäkin. Se sopisikin hyvin lajiksi kevytrakenteiselle ja nopeajalkaiselle griffonille.

Oli todella hienoa päästä käymään Onnenarkissa, siellä asuu onnellisia koiria.

Aarnikotkan poika Elvis. Häntä huiskuu aina ja iloisesti.

Äiti ja poika silmäilevät toisiaan.
Elvis ehkä miettii, että miksi se äiti on kesäksi tuollaisen talviturkin päälleen pistänyt. 

Kaija haastoi Elvistä leikkiin kanssaan.

Inka ja Elvis tulivat heti hyvin juttuun.

Hippi ja Elvis pöydällä, jolle koirien on lupa kiivetä.
Mainio tähystyspaikka puutarhaan. 

Hei hei, Hippi ja Elvis ja muut onnenarkkilaiset!
Oli mukava nähdä, toivottavasti tavataan pian uudestaan.

P.S. Kiitos Miialle kivasta kassista. :)