Eilen helle tuntui Lapissa todellakin kuumalta, ei tuullut lainkaan ja taivas oli pilvetön. Meidän suunnitelmissa oli käydä Särkitunturilla ja lykkäsimme reissun iltaan, jotta sää hieman viilenisi. Koirilla lämpöhalvauksen vaara on aina läsnä, kun puhutaan kesästä, saati sitten helteestä. Reitti Särkitunturille oli esitteiden mukaan helppo, joten illansuussa suuntasimme nousuun. Repussa oli eväät ja koirille suuri pullollinen kylmää vettä.
Reitti olikin helppokulkuinen sorapolku ja nousu oli loivaa, paria hieman jyrkempää kohtaa lukuunottamatta. Pidimme koirat hihnoissa, jotta ne eivät ryntäilisi pitkin poikin ja tarjosimme niille vettä tasaisin väliajoin. Huomasimme kuitenkin, että Anki ei vesikupilla käynyt lainkaan, vaikka vettä sille oikein tyrkytimme. Se kyllä kostautui Ankin kohdalla ja sen hengitys alkoi käydä nousuissa tosi puuskuttavaksi. Mietimme jo, pääsemmekö laelle lainkaan. Muut koirat näyttivät ihan normaalivointisilta. Kyllä nekin läähättelivät, mutta sellaista normaalia kevyttä pintaläähätystä. Pidimme reilun mittaisen tauon varjossa ja kastelin Ankin turkin vedellä, jotta sen olotila hieman viilenisi. Matkaa huipulle oli jäljellä vain alle puoli kilometriä, joten olisi ollut kurja palata takaisin. Onneksi matkan varrella oli vesilampareita ja yksi sellainen sattui juuri kohdallemme. Laitoin Ankin sinne kahlaamaan ja jäähdyttelemään. Myös Käpy rakastui vesilampeen ja oli sen näköinen, että halusi kieritellä siinä. Muut koirat tyytyivät katselemaan sivusta ja maistelemaan lammikosta vain hieman vettä. Koska olen taipuvainen ylireagointiin, niin kannoin Ankin huipulle, jotta sille ei sattuisi mitään ikävää. Lopulta puuskutti emäntä, ja koira oli tyytyväisen näköinen saadessaan kyydin ylös.
Maisemat olivat todella upeat. Särkitunturin laella oli tunturijärvi ja pienempi lampi. Ei ole ihme, että maisema on valittu Suomen kansallismaisemaksi ja ikuistettu postikortteihin ja -merkkeihin. Koiria ei voinut ylhäällä pitää irti, sillä kalliojyrkänteet ja terävät kivet olivat vaaran paikkoja. Valokuviakaan koirista ei pystynyt oikein ottamaan, koska ne olivat koko ajan vieressä.
Viivyimme ylhäällä pitkän tovin maisemia ihaillen. Paluu sujuikin sitten jo mukavammissa merkeissä.
 |
| Matkan varrella olevissa pikku lammikoissa oli hyvä virkistäytyä |
 |
| Anki hyvinvoivana huipulla. |
 |
| Käpy ja Nina |
 |
| Kallioseinämät ympäröivät tunturijärveä |
 |
| Utumaisemaa |
 |
| Tunturijärvi. Levi siintää horisontissa. |
 |
| Kaija ja Anki ilta-auringossa. |
 |
| Inka ja Pertta nuotiopaikan varjossa |
 |
| Maisemaa Jerisjärven suuntaan |
 |
| Pienempi tunturijärvi Särkitunturin huipulla. |
 |
| Anki tankkaa nesteitä alasmenoa varten. |
No comments:
Post a Comment