Shamaanien mailla

Äkässaivo ja seitapahta, siinä oli tämän päivän teemamme. Lyhyt patikontireitti kiersi Lapin metsämaisemissa. Polku oli kulunut ja pyöreät kivet ja puiden juuret näkyivät paljaina polun kohdalla. Välillä reitillä oli pitkospuita, kohisevan kosken ylittävä silta sekä pitkä portaikko, jotka helpottivat matkaamista. Aamupäivällä sää oli ajoittain pilvinen, joten Lapin helle ei meitä pahemmin kiusannut.

Kävyn seikkailijan luonne aiheuttaa välillä sydämentykytyksiä, joten tänäänkin jouduimme varotoimena kytkemään koirat aina silloin, kun kuljimme lähellä Äkäsjokea ja kuohuvia koskia. Emme halunneet, että Käpy päätyy tyrskyjen vietäväksi. Äkässaivoon Käpy kuitenkin molskahti, yllätys yllätys.

Illalla klo 18:47 varjossa oleva lämpomittari näyttää 25 astetta. Koirat ovat raukeita ja makoilevat pitkin mökkikylän raittia. Kylässä ei onneksemme ole ketään muita kuin me.

Seitapahta. Minä näen tuossa Lapin shamaanin sivuprofiilin.
Silmän, nenänreiät ja  joikaavan suun.

Koirat tunnistavat evästauon. Märkä koira ei ole kyllä kiva ruokakaveri. :D

Ensi silmäys syvään kanjonijärveen.

Vetta nautitaan Äkässaivosta.

Jylhät maisemat

Kuului "blomps" ja pian Käpy kirmasi pitkospuita pitkin kuivalle maalle.
Se teki omatoimisen kasteen muinaiseen pyhään veteen.

Portaikkoa oli monessa paikkaa helpottamassa kulkua ylöspäin.

Tässä nousussa reilut 80 askelmaa.

Jos valittavana on polku tai pitkospuut, niin pitkospuut voittavat.

Äkäsjoki virtasi hurjaa vauhtia.
Koirat otettiin hihnoihin aina, kun kosken kohina alkoi kuulua.

Pakollinen porokuva. :D

Tyhjä mökkikylä saa koiratkin rentoutumaan.