6 x iltalenkki

Anki: Hihnassa kuljettiin aluksi hieman vetämällä, mutta pian vauhti tasaantui ja matka taittui 6-vuotiaan griffonin arvokkuudella. Vastaantulijoita ei juurikaan tervehditty, vaan heidän ohitse köpöteltiin ilman sen suurempia ohjelmanumeroita. Rentouttava iltalenkki.

Inka: Kauhealla tärinällä liikkeelle. Inka hyppeli lähes tasapökkää, kun huomasi pääsevänsä ykkösluokan lenkille. Vastaan tulevia koiria olisi kovasti haluttu tervehtiä lähempääkin, mutta ohitukset suoritettiin kuitenkin  suhteellisen tyylikkäästi tiukassa katsekontaktissa vieraaseen koiraan. Suojatien kohdalla Inka nyppäsi pannan päänsä läpi (aika normaali ilmiö), mutta tuli onneksi reippaasti tien yli. Ohi kulkevaa liikennettä ei onneksi ollut. Loppumatka tultiin sitten ilman hihnaa ja pantaa. Kaupan parkkipaikalla tehtiin Inkan kanssa Paikka-Sivulle-harjoituksia, jotka menivät loistavasti. Olikohan siihen syynä taskussa olleet palkkiot laihdutuskuurilaiselle.

Käpy: Hihnassa oli havaittavissa pienoista vetoa koko matkan. Hinhakäyttäytyminen oli näköjään unohdettu. Välillä kyllä tuntui siltä, että taito oli kyllä tallessa mutta tahtotila oli eri mikä emännällä. Vastaantulevia koiria ei ollut, joten lenkki sujui ilman ohitusharjoituksia. Tottelevaisuusharjoituksena otettiin sivulletuloa ja palkkioksi pieni pala edamia. Sivulletulo on vielä pentumaisen epävarmaa, mutta yritystä kuitenkin oli ihan mukavasti.

Pertta: Liikkeelle lähtö oli Hau! Ensimmäisen 50 metrin matkalla ainakin viisi kertaa Wuf! tai Räyh! Sitten matka alkoi sujumaan hiljaisemmin. Matkaa taitetaan nenä maassa ja neidillä on suuri tarve merkata jokainen heinänkorsi. Lenkin varrelle osui kaukolämpöverkon työmaa ja avonaisia ojia, joiden yli oli rakennettu metallisia väliaikaissiltoja. Pertta tuli reippaasti kolisevien ja epämääräisen näköisten siltarakennelmien yli. Mäyräkoiralle sanottiin Räyh, Räyh! Onneksi mäyris tuli perässä, joten loppumatka edettiinkin vauhdilla taakse vilkuillen. Häntä loppumatkalla alavireinen.

Kaija: Parta oli hieman kaijamaisen sottainen, mutta siitä huolimatta lähdettiin ihmisten ilmoille. Kaija kulkee myös nenä maassa ja merkkailee. Ja sen jälkeen merkkailee hieman lisää. Ja merkkaustyyli on kovin poikamainen, takasorkka sojottaa yläviistoon. Kaija on muuten niin kovin sievä ja mukava matkalainen. Pieni ja nätti.

Nina: Sivulle! Nyt mennään. Nina kulkee vasemmalla sivulla kuin palveluskoira ikään. Ninan pitkät jalat kiidättävät koiraa aina hieman edelle, mutta pieni vasemman käden ohjausliike palauttaa koiran takaisin sivulle. Matka taittuu joutuisasti. Sitten on pissa- ja haistelutauko ojanpientareella. Matkaa jatketaan jälleen siten, että tehdään seuraa-liikkeessä tiukkoja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Nina pysyy hyvin käännöksissä mukana ja ottaa katsekontaktia. Palkkioksi juustoa. Vielä muutama maahanmeno harjoitus ja lenkki rupeaa olemaan päätöksessä. Onneksi ketään ei tullut vastaan, niin onnistunut iltalenkki päättyi rauhallisissa merkeissä.

Peltotielenkki vaihtui tänään hihnakävelyyn