Jouluun kuuluu tietenkin leipomiset. Kuulemma minun leipomuksissa on mukana aina pari koirankarvaa. En voi sitä ymmärtää. Vaikka tupa on imuroitu ja lattiat luututtu ja kaikki pöytätasot pyyhitty ja yritän olla tarkka, hygieeninen ja huolellinen, niin aina jostain eksyy vähintäänkin yksi karva leipomukseen. Joku väitti kerran facebookissa, että koirankarva saattaa eksyä jopa ehjän kananmunan sisälle. Olen täysin samaa mieltä asiasta. :D
Koirille leivon tänä vuonna sardiinikeksejä. Griffonuutisten viimeisimmässä numerossa oli oikein mukavan tuntuinen resepti niiden tekemiseen. Keksit saattavat kyllä jakaa meidän lauman mielipiteet, sillä joukossa on vain muutama kala-fani. Ehkä teen kalakeksien kaveriksi myös jotain lihaisia keksejä. Pakastimessa aattoiltaa odottaa myös muita jouluherkkuja koirille: poron kylkiluita ja hirvenjauhelihaa. Poroa koirat eivät ole koskaan aiemmin saaneet, mutta hirveä ne ovat päässeet maistamaan pari kertaa tämän syksyn aikana.
Jos vain suinkin ennätän, niin ajattelin tehdä muutaman uuden lelun koirille jouluksi. Namikätkömatto voisi olla ihan kiva. Löysin vinkin eräästä käsityöblogista ja ajattelin kokeilla sen tekemistä, ehkä hieman ohjetta mukaillen. (Linkki ohjeeseen)
Selailin vielä illan tunteita valokuva-arkistojani ja mietin, minkä kuvan laitaisin tähän tekstiini piristykseksi. Löysin ihanan pentukuvan Pertasta. Kuva on otettu joulukuussa 2011 - miltei tasan kaksi vuotta sitten. Niin se aika rietää ja meidänkin "pennut" viettävät kohta jo kolmatta jouluaan.
Mukavaa joulun odotusta kaikille!
Pentua hassuttaa, se tassuilla sievästi tassuttaa ja joulutontuille hännällään vilkuttaa. |
No comments:
Post a Comment