Keväthangilla

Pitkä ja pimeä talven selkä on taitettu. Aurinko paistaa keväthangille ja lumet sulavat vauhdilla. Kevättulvien on ennustettu olevan suuremmat kuin viime keväänä. Hyvässä muistissa on myös viime syksyn syystulvat, jotka olivat peittäneet meidän parhaat ulkoilumaastot, avarat ja laajat pohjanmaan pellot. 

Sunnuntai-iltana kävimme tutkimassa, joko pelloille jo pääsisi. Pakkasimme koirat autoon ja lähdimme testaamaan onneamme. Kytötie oli aurattu, mutta tuuli oli puhaltanut tielle nietoksia, joiden yli piti ajaa vauhdilla, jotta ei olisi juuttunut kiinni. Meidän edellä oli mennyt joku toinen uhkarohkea, mutta sille autokunnalle oli käynyt kalpaten. Auto oli jumiutunut hankeen ja nelihenkinen porukka ei saanut sitä omin voimin irti. Meidän oli turha yrittää siitä ohitse, joten ei auttanut muu kuin parkkeerata auto tien mutkaan ja päästää koirat viilettämään pitkin peltoja. Tai eiväthän koirat pelloille kirmanneet, vaan suunnistivat jäistä tietä pitkin paluusuuntaan. Tiellä oli kuitenkin muitakin koiran ulkoiluttajia, joten katsoimme viisaimmaksi pyrkiä peltojen suuntaan. Onneksemme huomasimme traktorin jäljet, jotka taittoivat pellolle. Johdatimmekin koirat sinne ja matka taittui valkoisten hankien keskellä. Koirilla oli vauhti päällä ja pieni lumipeite traktorin jälkien päällä laittoi ne tekemään hieman työtä eteenpäin päästäkseen. Mutta hauskaa oli, sillä vapaana lenkkeileminen on meidän koirille aivan ameriikkaa.