Lenkkeilyt jatkuvat samoissa maastoissa kuin ennenkin. Peltotiet ovat kohmeisia yöpakkasten jäljiltä, joten sinne suunnataan heti aamutuimaan, niin kurastakaan ei ole haittaa. Hankaluutta aiheuttavat kuitenkin salakavalasti jäätyneet vesilammikot, joihin emäntä saattaa langeta niin, että polvi saa kipeää ja verkkareihin jää muistoksi peukalonpään kokoinen reikä.
Toinen tuttu lenkkimaasto on kallion kupeessa kulkeva metsäautotie. Koirat pääsevät kiipeilemään kallioille vielä tähän aikaan vuodesta, koska kyykäärmeet horrostavat koloissaan. Kunhan säät lämpenevät, vähenevät lenkkeilyt kivikkoisilla alueilla. Mutta ovat ne kalliot niin kauniita ja niitä vasten saa kivoja kuvia, mikäli kuvattavat vain olisivat hieman yhteistyökykyisempiä.
Kevään kunniaksi koirien turkkihuolto on myös aloitettu. Nina pääsee karvoistaan pieni alue kerrallaan, sillä se ei erityisemmin arvosta emännän suorittamaa siistimistyötä. Isännän sanojen mukaan kyseessä on varsinainen kumiapina, joka osaa kääntää itsensä sellaiseen solmuun, että trimmaaminen ei onnistu. Se ei siis rimpuile eikä pyri pois trimmipöydältä. Se vain on aina niin päin, että homma ei etene.
Anki-rouvan turkki alkaa olla jo trimmattu, ja tänä vuonna selkäpuoli meni sen verran paljaaksi ja harvaksi, että lenkeille puetaan päälle tuulitakki. Eihän rouvan sovi vilustua, nyt kun kesäkin alkaa kolkutella ovelle. Ankille kyllä kelpaa pinkki takki. Se varmaan tietää, että väri sointuu oikein mallikkaasti mustan turkin kanssa.
Eilen kuulimme leivon äänen korkealta taivaalta. Tänään emme bonganneet yhtään muuttolintua, mutta talitiainen päästeli varoitusääniä, kun koiralauma tepsutteli sen pesäpuun ohitse.
 |
| Kesäteatterin katsomo? |
 |
| Kaija |
 |
| Nina & Käpy. Varokaa heikkoja jäitä. |
 |
| Pertta & Käpy |
 |
| Nina puolitrimmissä |
No comments:
Post a Comment