Lappi kutsuu

Hieman jälkijunassa tulevaa bloggausta, mutta ehkä kirin vielä jossain vaiheessa. :)

Lyhyt lomanpätkä ja kesän ainoa varsinainen lomamatka edessä. Yli 700 kilometrin ajelu pohjoiseen, Muonioon. Alunperin matkaan piti lähteä pakettiautolla, jossa olisi ollut reilusti tilaa sekä koirille ja tavaroille, mutta volkkarin hehkutulpat olivat tuleet tiensä päähän ja auton käyntiin saaminen oli epävarmaa. Ajoneuvo vaihdettiin pienempään farmariautoon ja kuuden koiran ja matkatavaroiden pakkaaminen autoon vaati jo hieman mielikuvitusta, sekä joistakin tavaroista luopumistakin.

Matka sujui koirien kanssa aivan mahtavasti. Voi vain sanoa, että kyllä meidän koirat todellakin osaavat matkustaa. Taukoja pidettiin parin tunnin välein ja koirat päästettiin jaloittelemaan ja juomaan. Ja kun matkaa jatkettiin, koirat hyppäsivät joka kerta innokkaasti takaisin kuljetushäkkeihinsä.

Auton vaihto ei ollut onnistunut keksintö, sillä farkku alkoi temppuilemaan ihan toden teolla puolessa välissä matkaa. Ilmastointilaite puhalteli omiaan ja kuin pisteeksi iin päälle, Iin kunnan pohjoispuolella auton lämmöt alkoivat nousemaan ja auto alkoi keittämään. Vesihöyryä tulvi pellin alta kuin elokuvissa ikään. Ei siinä auttanut kuin ajaa pikaisesti lähimmälle tien levitykselle ja nostaa pellit auki. Onneksi vika saatiin paikallistettua ja kittiläläisperheen avustuksella myös korjattua sellaiseen kuntoon, että pääsimme jatkamaan matkaa seuraavalle huoltoasemalle. Koirien juomavedet päätyivät syylärin paisuntasäiliöön ja lisävettä tankattiin mukaan pienestä virtaavasta purosta.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Ongelmista huolimatta, lähes tarkalleen 12 tunnin seikkailun jälkeen olimme onnellisesti Muoniossa. Mökin avaimet olivat sovitussa paikassa ja mökki lämmin ja siisti. Keitin koirille vielä iltapuuron ja sekoitin siihen ruhtinaallisen annoksen possun krossilihaa ja kalkkunaa. Kyllä kelpasi. :)

Nesteytystä. Sekä auto että koirat saivat vettä.

Napapiirin raja ylitetty.